Venezuela kesällä 2004

MIKSI SILLÄ ON VÄLIÄ, KUKA ON VENEZUELAN VALTIOLAIVAN KAPTEENI?

Kanadalainen entinen Latinalaisen Amerikan historian professori Karl B. Koth British Columbiasta on pohtinut Hugo Chávezin asemaa ja merkitystä. Venezuelassa presidentille on siunautunut paljon valtaa. Hän voi muodostaa mm. mieleisensä hallituksen.

”Washingtonille mieleisen presidentin työvälineisiin ei kuulu sellainen kansallismielinen politiikka, jonka mukaan Venezuelalla on sekä oikeus että kunnia määrätä omasta öljytuotannostaan ja sen hinnoista. Toisin sanoen USA-myönteinen presidentti ei voi harrastaa sellaisia kauppoja kuin Chávez on tehnyt. Hän on nimittäin vaihtanut öljyä tavaroihin ja tukenut OPEC:in siirtymistä euron käyttöön. Nämä temput kyseenalaistavat dollarin merkitystä öljykaupan keskeisenä valuuttana. Tätä USA ei voi sietää. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Chávez on syyllistynyt USA:n silmissä pahimpaan rikokseen – Venezuela on hyväksynyt öljyn vaihtamisen palveluihin sellaisen köyhän maan kuin Kuuban kanssa. Tällöin Kuuba on säästynyt käyttämästä tarvitsemansa öljyn ostamiseen dollarivarantojaan.”

Mitä USA suunnittelee Chávezin pään menoksi?

”USA haluaa maahan mieleisensä presidentin. Aivan kuten Irakissa ideana on korvata Chávez USA:han tukeutuvalla presidentillä, joka ei harjoita minkäänlaista venezuelalaisten etujen mukaista kansallismielistä politiikkaa. Tulevat kuukaudet ennen kansanäänestystä ovat etsikkoaikaa. Jos joku uskoo, että kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen tunkeutuminen Venezuelaan oli viimeinen veto, niin odottakoon ja nähköön.”

Miamissa asuva ex-presidentti vihaa Chávezia

Venezuelan ex-presidentti Carlos Andres Perez vihaa Chávezia, koska tämä “on venezuelalainen poliitikko, joka edustaa alkukantaisen diktatuurin ja barbarian vanhaa koulua, joka kiinnostaa väkijoukkoja. Hänestä on kehkeytynyt jonkin sortin puhemies Latinalaisen Amerikan vasemmistolle. Hän on yhteyksissä äärivasemmistoon. Hän on tukenut kumouksellisia liikkeitä useissa Latinalaisen Amerikan maissa. Hänellä ei ole ansioita kansainvälisenä johtajana. Sen sijaan hänellä on meriittiä suurena kansankiihottajana... Latinalaisen Amerikan politiikassa Chávez on todentunut Castron opetuslapsena. Castro ajattelee häntä seuraajakseen ja välkyimmäksi oppilaakseen. Öljy näyttelee määräävää roolia. Se on sinetti, joka yhdistää heidän liittonsa.” Perezin mukaan Chávez on tuhonnut toimillaan Venezuelan teollisuuden, maan demokratian, kansankongressin toimeenpano- ja lainsäädäntövallan sekä kaikki valtion instituutiot.

Bushin karvainen keskisormi Latinalaisessa Amerikassa

Kanadalaisen professori Karl B. Kothin pohdinnoissa on vinhasti realismin makua. Aikaansa seuraavat ihmiset ovat havainneet, että USA on toteuttanut jo käytännössä näitä pyrkimyksiään. Presidentti Bushin hallituksen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan politiikasta vastaava mies on nimeltään Otto Reich. Elokuussa 2002 julkaistun ”Bacardí - The Hidden War” –kirjan laatinut kolumbialais-belgialainen tutkiva journalisti Hernando Calvo Ospina selvitti jo heinäkuussa 2001 Lontoossa antamassaan haastattelussa käsityksiään Otto Reichistä seuraavasti: ”Reich on Jebin (poika-Bushin veljen) henkilökohtainen ystävä ja hän on ollut myös CANF:n rahastonhoitaja. Hänen nimittämisensä on palkinto äärioikeistolaiselle amerikkalais-kuubalaiselle mafialle. Reich ei ole vaarallinen ainoastaan Kuuballe vaan myös Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin kansoille.”

Venezuelalaiset tahot arvioivat hänen olleen päävastuussa 11.4.2002 tapahtuneen vallankaappausyrityksen toteutuksessa. Reich tuntee hyvin maan olot, koska hän toimi USA:n Venezuelan suurlähettiläänä v. 1986-89. Lisäksi hän on kunnostautunut yhteistyössä Miamin kuubalaismafian (CANF yms.) ja Venezuelan vallankaappausta johtaneen mediamoguli Gustavo Cisneroksen kanssa. Cisneroksen klaanin geenit ovat peräisin Kuubasta. Perhe omistaa Venezuelassa mm. yksityisen Tv-kanavan Venevisionin ja DirecTV Latin American sekä useita radioasemia, joita hyödynnetään aktiivisesti Chávezin vastaisessa taistelussa ja Kuuban häpäisemisessä. Cisceneros on myös isä-Bushin hyvä ystävä.

”Yhden päivän diktaattori”

Pedro Carmona Estanga julistautui 12.4.2004 aamulla 04.30 väliaikaiseksi presidentiksi. Hän oli johtanut Venezuelan tärkeintä työnantajajärjestöä ja toiminut Chávezin vastaisen opposition nimellisenä kärkenä. Carmonan väliaikainen hallitus hajotti illansuussa maan parlamentin, erotti korkeimman oikeuden jäsenet ja jäädytti perustuslain. Hän lupasi järjestää uudet presidentin vaalit vuoden sisällä. Armeija ei pysynyt kuitenkaan yhtenäisenä vallankaappauksessa, vaan useat sotilaskomentajat kieltäytyivät hyväksymästä Carmonaa presidentiksi.

”Yhden päivän diktaattorin” eli Pedro Carmona Estangan nimittäminen maan nukkehallitsijaksi kaappauksen jälkeen kuului myös Washingtonin suunnitelmiin. Hänen suosittelijoinaan toimivat maan ex-presidentti Rafael Caldera ja miljardööri Gustavo Cisneros. Epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen Carmona pakeni Kolumbiaan. Diario Vea –lehden raportin mukaan Carmona, Cisceros, Venezuelan demarit (AD) ja kristillisdemokraatit (COPEI) sekä USA:n hallituksen edustajat pitivät yhteisen kokouksen kesäkuun lopulla 2004 Dominikaanisessa tasavallassa.

Miamin mafia mukana vastavallankumouksessa

Vuoden 2003 kansallisen lakon aikana Miamin anticastrolaiset järjestöt kanavoivat Transatlantic Bankin ja Miamin Ocean Bankin kautta varoja Chávezin vastaiselle oppositiolle. Miamin mafia on tarjonnut myös auliisti Venezuelan oppositiolle tieto-taitoaan terroriteoissa, omia resurssejaan, logistista apua sekä omaa suhdeverkostoaan USA:n hallintoelimissä.

Miamin pankeista lähetettiin keväällä 2002 amiraali Carlos Molinan ja eversti Pedro Soton pankkitileille 200 000 dollaria. Ne oli tarkoitettu huhtikuun 2002 vallankaappauksen valmisteluun, yleisen mielipiteen muokkaamiseksi sille suotuisaksi sekä USA:n avoimen intervention tukemiseksi. Vallankaappauksen peitetarina oli ”Terrorismin vastainen sota”, koska Chávez tuki avoimesti FARC-sissiliikettä.

”World Attack Matrix” –doktriini

Lokakuussa 2002 julkistetussa Voltaire Networkin raportissa ”Stay-behind: Failure of the Operation in Venezuela” kerrottiin, että Hugo Chávezin syrjäyttäminen kuului osana ”Worldwide Attack Matrix” –doktriiniin, joka pohjautui CIA:n entisen päällikön George Tenetin hahmotelmiin. Georg W. Bush tuki täydestä sydämestään tätä aietta.

CIA:n ajatuksena oli syrjäyttää tai salamurhata Chávez. Operaatiota kiirehdittiin, koska Iran ja Irak määräsivät öljysaartoon kaikki ne kansat, jotka tukivat Ariel Sharonin miehitystoimia Palestiinan alueella. CIA suunnitteli pudottavansa vallankaappauksella kaksi lintua yhdellä kivellä. Chávez likvidoitaisiin ja samalla halvaannutettaisiin myös tuolloin Venezuelan johtama OPEC. Tämän suunnitelman kummisetinä Kansallisessa turvallisuusneuvostossa olivat Israelin miehitystoimia sympatisoiva Elliot Abrahams sekä Pentagonin haukat Rumsfeld, Wolfowitz ja Feith.

Otto Reichin ja Elliot Abrahamsin tiet yhtyivät 1980-luvulla heidän osallistuessaan Nicaraguan contrien sodankäynnin rahoittamiseen huumekuljetusten avulla.

MITÄ CHÁVEZIN HALLINTO ON SAANUT AIKAAN VENEZUELASSA?

Koulutus

Chávezin hallitus on kieltänyt kouluilta lukukausimaksut. Tämä mahdollistaa köyhien lasten koulunkäynnin. Yli puoli miljoonaa lasta palasi tämän vuoksi koulunkäynnin pariin. 3 500 bolivaarisessa koulussa oppilaille tarjotaan maksutta aamiainen, lounas ja välipala sekä terveydenhoito. Lisäksi heille suodaan pääsy kulttuurin, tietotekniikan ja urheilun pariin. Mission Robinsonin myötä vuodessa yli miljoona ihmistä tuli lukutaitoisiksi.

Mission Ribas on suonut opintojen turvaamiseksi apurahan yli 500 000 korkeakouluopiskelijalle.

Mission Sucre on lisännyt yliopistojen opiskelupaikkoja. Opettajien ja professorien palkka on kaksinkertaistunut. Hallitus on perustanut bolivaarisen yliopiston, jossa opiskelee yhteensä 15 000 nuorta. Sillä on viisi toimintayksikköä eri puolilla maata. Teknisiä oppilaitoksia on avattu uudelleen. Maan koulutusbudjetti on kohonnut 3 % seitsemään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Odottavat ja synnyttäneet äidit saavat lapsilleen terveyspalveluja, kunnes lapset siirtyvät 4-vuoden ikäisinä lastentarhoihin. Maahan perustettu kansalaisia varten maksuttomia Internet-keskuksia.

Nuoriso

Asepalvelus ei ole uhka. Nuoret ihmiset, jotka suorittavat sen, saavat siltä ajalta palkan ja koulutuksen. Halutessaan hei voivat myös jatkaa sotilasuraansa. Hallitus panostaa paljon nuorison urheiluharrastukseen. Useat Venezuelan huippu-urheilijat tukevat bolivaarista vallankumousta. Nuorisolle on taattu maksuton pääsy kulttuurin pariin (teattereita, näyttämöitä ja muita kulttuuritiloja, Infokeskuksia).

Miljoonat nuoret ovat saaneet työtä Mission Vuelvan Carasin myötä osuuskunnista.

Terveydenhoito

Yhteistyössä Kuuban kanssa on luotu maanlaajuinen Mission Barrio Adentro. Se tarjoaa lääkäripalveluita ja hammashoitoa niille, joilla ei ole varaa maksaa kalliita yksityisiä terveyspalveluita. Maassa on toteutettu massiivinen rokotuskampanja ehkäisemään sairauksia ja kulkutauteja. Huolimatta opposition horjutusyrityksistä ja sabotaaseista hallitus on kohentanut maan sairaaloiden varustetasoa. Tavoitteena on taata kaikille kansalaisille terveydenhoito.
Väestöllä on mahdollisuus ostaa hallituksen subventoimia lääkkeitä kansan apteekeista.

Yli puoli miljoonaa on päässyt puhtaan juomaveden pariin. Rantoja, jokia ja järviä on puhdistettu. Miljoonat ihmiset ovat saaneet asepalvelunsa aikana ilmaiseksi terveydenhuollon. Tuhannet venezuelalaiset ovat matkustaneet valtion kustantamana Kuubaan hoitamaan terveyttään ja vakavia sairauksiaan.

Miljoonat ihmiset ovat muuttanet slummeista kelvollisiin asuntoihin (Mission Barrio Adentro ja Bolivar Plan 2000). Vuosien 1999-2002 aikana on rakennettu yli 900 000 asuntoa. Sosiaaliturvan yksityistäminen kumotaan. Eniten tarvitsevat saavat ilmaisen sairaanhoidon ja laadukkaat terveyspalvelut.

Elämää kaikille

Valtio kunnioittaa intiaaniväestön oikeuksia, heidän kansallisia kieliään, asuinalueitaan ja heidän ikiaikaisia perinteitään. Neljään kaupunkiin on rakennettu metro. Koko maan saattaminen yhtenäisen rautatieverkon pariin on aloitettu. Suuria siltoja ja valtateitä sekä uusia koulurakennuksia on rakennettu. Tiemaksujen yksityistäminen on lopetettu.

Venezuelaan on perustettu valtion omistama kauppaketju MERCAL takaamaan perusravinnon kohtuuhintaan kaikille. Hallitus on perustanut pankkeja ja rahoituslaitoksia kuten Kansan pankki ja Naisten pankki, jotta kansalaiset voivat saada lainoja hankkeisiinsa.

Kansalaisia on rohkaistu perustamaan tuotanto- ja palveluosuuskuntia työpaikkojen luomiseksi ja elämän laadun parantamiseksi. Tällä hetkellä maassa toimii jo 12 000 osuuskuntaa.

Kansallista teollisuustuotantoa tuetaan kehottamalla ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Litoral Centralin jälleenrakentaminen on aloitettu vakavan luonnonmullistuksen jälkeen. Maahan on säädetty uusi kalastuslaki.

Maareformin myötä talonpojat ja maatalousosuuskunnat ovat saaneet maata, lainoja ja teknistä apua. Maan öljyteollisuutta ei ole yksityistetty.

Vuonna 1998 Venezuelan vuotuinen inflaatio 50 % tasolla. Vuonna 2002 se oli pudonnut 23 %. Vuonna 1999 vähimmäispalkka oli 75 000 bolivaria. Kolme vuotta myöhemmin se oli kohonnut n. 190 000 bolivariin.

Chávezin hallintokautena kansan asema on kohonnut. Suuret köyhien ihmisten kansanjoukot ovat ensimmäistä kertaa tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. He ovat osallistuneet sydämellä ja sielulla maansa rakentamiseen.


Matti Laitinen

Lähteet: “The far right’s tricks,” El Nacional, May 5, 2002, Patrick Brethour, “OPEC mulls move toward euro for its pricing of crude oil,” Globe and Mail, Toronto, 13.1. 2004, VHeadline.com Venezuela kesä-heinäkuu 2004,