Dollarisaatio Kuubassa 5/2001

Dollarisaatio eli dollarin vapauttaminen Kuubassa


VUONNA 1994

”Kuuban järjestelmässä on kapitalismin elementtejä, mutta mikään Marxin, Engelsin tai Leninin kirja ei väitä, että on mahdollista rakentaa sosialismia ilman pääomaa, teknologiaa ja markkinoita. Mitkä ovat seuraukset? Tulee kapitalismin ideologista vaikutusta, se taistelu on kohdattava ja selvittävä voittajana.”

Fidel Castro

Lähde: “Cuba at the crossroads” Ron Ridenor, Los Angeles v. 1994, suom. Olli Savela

DOLLARIN KATUKAUPASTA v. 1995

”Dollarin katukurssi oli romahtamisensa jälkeen vakiinnuttamassa vaihtokurssiaan 22–25 pesoon syyskuun alussa v. 1995. Peson arvo oli ko­hon­nut vuoden aikana kahdesti dollariin nähden. Jotkut hyötyivät dollarin alamäestä. Toiset taas myivät paniikissaan taaloja mi­hin hintaan tahansa. Asiantuntijoiden mukaan Kuubassa oli kier­rossa kovana valuuttana noin 500 miljoonaa dollaria. Suunnilleen 40 % kuubalaista oli tavalla tai toisella tekemisissä dollarien kans­sa. Peson vastatessa virallisessa vaihtokurssissa yhtä dol­laria sen todellinen ostovoima on vakiinnuttanut asemansa epävi­ral­lisilla vapailla markkinoilla, joita on ohjannut dollarin hal­lussa­pidon laillis­tami­nen v. 1993.

Peson alamäki

Peson alamäki saavutti pohjanoteerauksensa elokuussa 1994 kier­rossa olleen valtavan pesoylijäämän ja kuubalaisten maastapaon vuoksi. Dollari arvo nousi vastaavasti lakipisteensä ollen 120 pesoa. Sen arvo putosi vasta vapaiden maatalousmarkkinoiden a­vauduttua ja lail­lisen yksityisyrittäjyyden laajennettua. Tästä puolestaan seura­si laillisten pal­veluiden ja tuotteiden tarjon­nan kasvua.

Havannassa avattiin lokakuun puolivälissä v. 1995 ensimmäinen yksityi­sellä pääomalla toimiva laillinen valuutanvaihto-yhtiö Cades S.A. Sen valuutanvaihtotoiminta perustui kysynnän ja tarjonnan la­kiin.

Pankkimonopolin purku

Kuuban kansallispankin mukaan uusi järjestely voi säännellä va­luuttakursseja ja kilpailla mustan pörssin kanssa. Mutta se ei heijastu peson viralliseen kurssiin, jossa yksi peso vastaa e­delleen yhtä dollaria. Uusi vaihtosysteemi on osa finanssiuudistusta, joka lopet­taa valtion monopolin pankkialalla. Tavoitteena ovat Kuuban ta­lou­den modernisoiminen ja sellaiset rakenteelliset uudistukset, jotka auttavat sen sopeutumista avoimen valuutan talouteen.”

(Lähde: Cuba Si, 4/95, IPS ja MINREX, suom. ML)

DOLLARISAATIO 1996

Olli Savela kirjoitti vuoden 1996 alussa seuraavasti aiheesta: ”Taloudessa on viime vuosina tehty merkittäviä uudistuksia: dollarista on tullut virallinen maksuväline, maatalousmarkkinoita on vapautettu. ulkomaiset sijoittajat saavat omistaa 100 % yrityksestään.

Dollarin vapautus oli eräänlainen hätäratkaisu. Piilossa olleet dollarit haluttiin saada talouden kiertoon ja ulkomailta asuvilta kuubalaisilta odotettiin dollarilähetyksiä.

Dollareita voivat saada kaikki turistien ja ulkomaisten sukulaisten ja tuttavien kanssa tekemisissä olevat, mutta myös yhteisyritysten työntekijät. Myös esim. tupakka- ja sokerituotannossa työskentelevät voivat saada dollareita ylimääräisen palkkiona hyvästä työtuloksesta. Eriarvoisuus on dollarisoitumisen myötä lisääntynyt huomattavasti... Uudistuksista huolimatta kuubalaiset vakuuttivat, että maa säilyy sosialistisena.” (Cuba Sí 1/96).

KUUBAN TYÖNTEKIJÖIDEN KESKUSJÄRJESTÖN CTC:N 17. KONGRESSI 25.–30.4. 1996 HAVANNA Keskusammattijärjestö otti kantaa dollarisaatioon seuraavasti:

”Maan uusissa olosuhteissa eriarvoisuus on lisääntynyt. Se juon­tuu työolosuhteista, rahallisista kannustimista, mahdollisuudes­ta saada pa­rempaa palkkaa osallistumalla kysynnän ja tarjonnan säätelemille markkinoille ja pääsemällä käsiksi vapaasti vaih­dettavaan va­luuttaan.

Kuuban ay-liike tekee kaikkensa puolustaakseen: kansan oikeut­ta kattavaan ja ilmaiseen terveydenhoitoon, lasten mahdollisuuk­sia tasa-arvoiseen koulutukseen, työläisten sosiaalietuuksia, per­heiden oikeutta valtion taloudelliseen tukeen, kaikkien kuu­ba­laisten tasavertaista kohtelua lain edessä, ilman ihon väris­tä, sukupuolesta, uskonnosta tai jostain muusta syystä johtuvaa syr­jintää sekä yhtäläisesti puolustaa heidän vapauttaan ja demo­k­raattisia oikeuksiaan.

Vaihtoehtona ulkomaisen pääoman osuuden laajentamiselle olisi ol­lut käsien ristiminen ja teollisuuden halvaantumisen sallimi­nen sekä maan jättäminen ilman tuotantoa tai työllisyyttä.

Hyväksymistään investoinneista huolimatta Kuuba ei myy mai­taan ulkomai­sil­le tahoille tai luovuta niille perusvoimavaro­j­aan. Ay-liike suostuu erikoiskauden aikaisiin sellaisiin liiketoimin­tasopimuk­siin, joi­sta maa hyötyy vastaanottaminaan valuut­tatuloi­na. Ulko­maisten sijoi­tusten tulee olla lisäksi täysin alisteisia Kuuban lainsää­dän­nölle koskien etenkin työvoimaa.

Näiden muutosten ja ratkaisumallien ottaessa muotonsa Kuubassa ay-liikkeen asenteen täytyy olla peräänantamattomasti vallanku­mousta tukeva kaikissa olosuhteissa. Niin että ne toimenpiteet, jotka yhä enemmän muovaavat taloutta, palvelevat suojaten etu­päässä sen sosialistista luonnetta ja muuntuvat käytännössä tuo­tannon ja tehokkuuden kasvuksi.”

Lähde: The Militant 18.3.1996, USA/SWP, suom. ML

TULOEROT JÄRKYTTÄVÄT v. 1998

”Kyetäkseen vastaamaan onko verotus korkea vai alhainen, on tie­det­tävä ensin, paljonko verotettava tienaa kuukaudessa. Maallamme on niukat resurssit ja hyvin kehittynyt tasa-arvoisuuden tunto. Joten on todella järkyttävää tajuta, että jotkut voivat ansaita 20 000 pesoa kuukaudessa, kun samanaikaisesti opettaja puskee töitä olkansa takaa 15–30 oppilaan kanssa ja tienaa vain 250 pesoa kuussa, koska valtiolla ei ole varaa maksaa enemmän. Toi­saalta meidän on taattava lapsillemme koulutus.

Pienimuotoisen liiketoiminnan sallimisen seurauksena oli valta­vat tu­loerot. Uskokaa minua, se kirpaisee. Jos emme olisi käy­neet lä­vitse vaikeaa taloudellista tilannetta, olisimme pitäneet parem­pana vaihtoehtona olla luomatta tällaista eriarvoisuutta.

Työntekijät alkoivat yksityisyrittäjiksi laillistetuilla aloil­la, koska sosialistisen leirin hajottua menetimme kauppakump­panimme ja perusvoimavaramme hupenivat. Samoin kävi myös teol­li­suus­tuotantomme ja rakennusteollisuutemme raaka-aineille. Työt­tömyys alkoi kas­vaa ja me katsoimme, että sallimalla pienyrityk­set voi­simme luo­da työpaikan yli 200 000 ihmiselle. Kuitenkaan me emme luo­neet mitään uutta. Lukuisat yksityisyrittäjät olivat toimi­neet jo ennen Neuvostoliiton romahtamistakin. Joten oli välttä­mätöntä sää­tää verotus, joka myötävaikuttaisi maan sosiaa­liseen ja ta­loudelliseen hyvinvointiin. Voitte olla varmoja, että ve­rot, jotka asetimme, eivät ole vertailukelpoisia ruotsa­laisen työnte­kijän maksamiin veroihin.”

Lähde: Radio Havana, Fidel Castron haastattelu 25.10. 1998, suom. ML

VUONNA 1999

Tammikuussa 1999 Suomessa työnsä aloittanut Kuuban suurlähetystön asianhoitaja Manuel Viña totesi tuolloin Helsingissä, että ”dollarin vapauttamisesta on aiheutunut yhteiskunnallista epätasa-arvoa kuubalaisten kesken, vaikka dollarien käytön laillistaminen oli talouden elpymisen kannalta välttämätön toimenpide. Valuuttakaupoista hyötyvät välillisesti nekin kuubalaiset, joilla ei ole valuuttaa käytössä.

Valuuttakaupoissa myytävien tuotteiden hintoihin on laskettu korkeat verot, joiden avulla kerätään rahaa koko kansan sosiaaliturvan maksamiseen ja vaikkapa lääkkeiden hankintaan.” Yhteiskunnallisista ongelmista Viña toteaa turismin ympärille kehittyneen rikollisuuden ja prostituution kasvun, mutta kertoo Kuuban viranomaisten tiukentaneen suhtautumistaan näihin epäkohtiin.

Lähde: Cuba Sí 1/99, Seppo Eronen)

VUONNA 2000 KUUBA EI KÄY KAUPPAA VALLANKUMOUKSESTAAN

“Kuuba ei neuvottele tai käy kauppaa vallankumouksestaan, joka on maksanut verta ja kärsimyksiä sen monille pojille ja tyttärille.” Ranskalaisessa aikakausilehdessä julkaistiin kesäkuussa 2000 Fidel Castron viime tammikuussa antama haastattelu entiselle UNESCO:n pääjohtajalle Federico Mayor Zaragozalle.

Kuinka pitkälle yksityistäminen voi edetä Kuubassa? Dollarisaatio ei ole sosialismia eikä myöskään taloudellista itsenäisyyttä.

”Kuten olen jo maininnut, yksityistäminen pitäisi suorittaa järjellä ja viisaudella järjettömyyksiä karttaen. On tarve tehdä selvä ero kahden erilaisen työn välillä. Jotkut työtehtävät ovat hyvin yksilöllisiä, usein käsin tehtäviä ja ammattikuntamaisia. Niille ei ole perusluonteista laaja tuotanto ja teknologian käyttö.

Kuitenkin on olemassa investointeja, jotka vaativat pääomia, tekniikkaa ja markkinoita. Yhteydet ulkomaisiin yhtiöihin ovat suositeltavia. Kuuban potentiaalisia öljylähteitä 110 000 km² alueella Meksikon lahdella ei voida hyödyntää ilman ulkomaista pääomaa ja teknologiaa.

Kuuban maataloussektorissa on erilaisia omistusmuotoja: yksityisomistus, osuuskunnat ja erilaiset osuustoiminnalliset tuotantoyksiköt. Myös hankintaa ja markkinointia valtion yrityksissä on kehitetty menestyksellisesti.

Samaan aikaan talouden laajalla alueella harjoitetaan tuotantoa ja markkinointia yhteistyössä ulkomaisten yritysten kanssa. Tämä työskentely sujuu täydellisen hyvin.

Yleisenä periaatteena yksityistämisen suhteen Kuubassa on se, että kaikki mikä on suositeltavaa ja mahdollista säilyttää koko kansan tai osuuskunnan työntekijöiden omaisuutena, sitä ei yksityistetä.

Meidän ideologiamme ja etuutemme ovat sosialistisia. Niihin ei sisälly kapitalistiselle yhteiskunnalle ominaisia etuoikeuksia, itsekkyyttä ja tasa-arvottomuutta. Maassamme mikään ei kulje korkeiden johtavien viranomaistemme käsien ohitse. Mitään ei lahjoiteta ystäville tai rikostovereille. Mitään, mikä voisi riistää tehokkaasti yhteiskuntamme etua, ei soljune yhdenkään kuubalaisen ja muunkaan maalaisen yksilön käsiin. Minä voin vakuuttaa, että Kuubaan tehdyt investoinnit ovat turvallisimpia maailmassa. Ne ovat laeilla ja kansan kunnialla suojattuja.

Dollarisaatio

Sitten dollarisaatioon. Mainitsen kaksi seikkaa. Ensinnäkin koko maailman talous on nykyään dollarisoitunut. Bretton Woodsin jälkeen USA hankki itselleen etuoikeuden maailmanvaluuttaan. Bretton Woodsin kansainvälisessä konferenssissa luotiin heinäkuussa 1944 dollaripohjainen kansainvälisen valuuttajärjestelmä (ML). Toiseksi Kuuballa on oma kansallinen valuuttansa, jota Kansainvälinen Valuuttarahasto ei ole hyväksynyt. Kuten aikaisemmin huomautin, tuo valuutta on kokenut seitsenkertaisen arvonnousun ennätysajassa. Pääomia ei pakene maastamme.

Samaan aikaan vaihdettava peso on vakiintunut dollarin parina, jonka vapaaseen kiertoon oli yksinkertaisesti välttämätön tarve. Uskon, että tulevaisuudessa ei ole koskaan enää tarpeellista kieltää dollarien ja muun ulkomaan valuutan hallussapitoa. Mutta niiden vapaa kierto tavaroiden ja palvelusten maksuvälineenä kestää vain niin kauan kuin vallankumous katsoo sen olevan suositeltavaa. Tämän vuoksi me emme piittaa kuuluisasta fraasista ”talouden dollarisaatio”. Me tiedämme varsin hyvin omat tekemisemme.”

Lähde: Granma International, suom. ML

FIDEL CASTRO SUOMI MAANSA TILANNETTA SUORASANAISESTI LOKAKUUSSA 2000 PITÄMÄSSÄÄN PUHEESSA

”Poikkeustila toi mukanaan monia epäoikeudenmukaisuuksia, surullisia asioita, tuskallisia asioita, jotka olosuhteiden pakosta oli hyväksyttävä. Ei ollut vaihtoehtoa. Otetaan esimerkiksi tulojen epätasaisuus. Meillä on ihmisiä, jotka saavat avustuksia ulkomailta ja ihmisiä, jotka eivät saa. Tänään meitä huolettaa se, että ne, joilla on eniten rahaa – koska on ihmisiä, joilla on paljon rahaa – saavat maan parhaat talot, tavalla tai toisella.”

Puheessaan Fidel Castro kiinnitti erityistä huomiota koulutukseen sekä lasten ja nuorten asemaan. Kuuban johto on luvannut, että vallankumous on siirtymässä uuteen vaiheeseen.

”Epäoikeudenmukaisuuksien takana on valtava maailma, jonka olemme alkaneet huomat vasta äskettäin. Nyt kun tiedämme sen, meidän on puututtava siihen tai emme voisi kutsua itseämme sosialistiseksi maaksi. Meidän on kehitettävä oikeudenmukaisempaa sosialismia, Fidel Castro sanoi taannoin korttelikomiteoiden 40-vuotisjuhlissa.

Lähde: Cuba Sí 1/2001, Tomi Kuhanen


Matti Laitinen