Kuuba 4/2002

KUUBASTA


Asiainhoitaja Manuel Viñas kertoi Suomi-Kuuba-seuran vuosikokouksessa 7.4.2002 Helsingissä, että Kuuba aktivoi tänä keväänä valtiollista tiedotustoimintaansa oikaistakseen itseensä kohdistuvia mediavääristymiä.

Maahan on perustettu kääntäjäryhmiä, jotka suoltavat välittömästi Fidel Castron pitämät puheet ja linjaukset 7-8 eri kielelle. Tämän jälkeen puheiden käännökset levitetään muun maailman tietoisuuteen Kuuban ulkomaan lähetystöjen kautta, josta ne välittyvät edelleen sähköpostitse asiasta kiinnostuneille yksityisille kansalaisille ja eri järjestöille. Tiedotustoiminnassa käsitellään lähiaikoina mm. ihmisoikeuksien toteutumista saarella.

Viime vuoden saarella riehuneen hirmumyrsky Mitchellin tuhojen vuoksi kuubalaisille on suotu oikeus ostaa elintarvikkeita USA:sta. Manuel Viñasin selvityksen mukaan kuubalaiset olisivat halukkaita käymään kauppaa jenkkifarmarien kanssa. Kauppasaarron vuoksi he menettävät vuosittain 3,6 miljardin dollarin arvoiset kaupat. Tämä aiheuttaa USA:n kongressissa säröilyä Kuuba-vastaisuudessa. Kuubalainen taho arvioi kauppasaarron ensimmäinen vaiheen olevan meneillään. Ensimmäiselle vaiheelle on ominaista kaupankäynnin asteittainen vapautuminen usalaisten maanviljelijöiden kanssa. Toisen vaiheen toteutuminen merkitsisi heidän mielestään matkustuskiellon poistamista Kuubaan matkaavilta turisteilta.

USA:n Miamissa vaikuttava anticastrolainen CANF (kuubalais-amerikkalainen kansallissäätiö) on vahva ja vaikutusvaltainen. Se yrittää parhaansa mukaan eliminoida mm. kongressin kautta kauppasaarron purkuun tähtäävät tavoitteet. Suurten usalaisten teollisuusyritysten etu on jenkeille kuitenkin tärkeämpi seikka kuin CANF:in intressit.


Fidel Castron puhe Monterrey, 21.3.2002

”Olemassa oleva maailmanjärjestys perustuu sellaiseen riisto- ja ryöstöjärjestelmään, jollaista ei ole toista historiassa. Täten ihmiset uskovat yhä vähemmän ja vähemmän julistuksiin ja lupauksiin.

Kansainvälisten rahoituslaitosten arvovalta on pudonnut alle nollan. Maailmantalous on nykyisin valtava peliluola. Analyysit osoittavat, että jokaisesta kaupankäyntiin menevästä dollarista yli sata päätyy keinotteluun ja irtaantuu todellisesta tuotantoelämästä. Tällaisen talousjärjestyksen seurauksena yli 75 % maapallon väestöstä elää alikehityksessä. Kolmannessa maailmassa elää jo 1,2 miljardia ihmistä äärimmäisessä köyhyydessä. Ja ero sen kuin kasvaa.

Rikkaimpien kansojen tulot olivat v. 1960 37 kertaa suuremmat kuin köyhimpien maiden tulot. Nykyisin sama kerroin on 74. Tilanne on saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että kolmen maailman varakkaimman ihmisen varallisuus on yhtä suuri kuin 48 köyhimmän valtion bruttokansantuotteet yhteensä.

Vuonna 2001 nälänhätä kosketti 826 miljoonaa ihmistä. Nykymaailmassa elää 854 miljoonaa lukutaidotonta aikuista ja 325 miljoonaa lasta ei voi käydä koulua. Kahdella miljardilla ihmisellä ei ole varaa ostaa lääkkeitä ja 2,4 miljardilla on puutteelliset perussaniteettitilat. Yksitoista miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta menehtyy vuosittain syihin, jotka olisivat ehkäistävissä. Puoli miljoonaa lasta sokeutuu vuosittain A-vitamiinin puutteen vuoksi.

Väestön eliniänodote on kehittyneissä maissa 30 vuotta korkeampi kuin niillä ihmisillä, jotka elävät Saharan alisessa Afrikassa. Todellinen kansanmurha! Köyhät maat eivät ole aiheuttaneet tätä murhenäytelmää. He eivät ole valloittaneet tai ryövänneet kokonaisia maanosia vuosisatoja. He eivät ole harjoittaneet kolonialismia tai orjuuttaneet. Moderni imperialismi ei ole heidän aikaansaannostaan. He ovat olleet uhreja! Siksi päävastuu heidän kehityksensä rahoittamisesta kuuluu niille valtioille, jotka ilmeisistä historiallisista syistä johtuen, nauttivat tänään noiden julmuuksien tuomista hyödyistä. Rikkaan maailman pitäisi antaa anteeksi köyhille heidän ulkomaanvelkansa ja taata heille uusia suotuisia lainoja heidän kehityksensä rahoittamiseksi. Perinteiset avuntarjoukset ovat aina naurettavia ja niukkoja eikä niitä edes täytetä.

Totuuden sekä kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen toteutuminen vaatii paljon enemmän, kuin mitä tavallisesti myönnetään. James Tobinin -veron vaikutus valuuttakeinottelun rajoittamiseen olisi yksi harvoista pätevistä keinoista synnyttää riittävän suuria rahastoja, jotka voisivat YK:n elimien kautta – ei Maailman valuuttarahaston kautta - tarjota sellaista välitöntä kehitysapua, johon kaikki valtiot voisivat osallistua demokraattisesti itsenäisyytensä ja kansojensa itsemääräämisoikeuden kärsimättä.

Konsensusmalli, jota maailman isännät esittävät tässä konferenssissa, edellyttää, että me hyväksymme nöyryytyksen sekä vakioidut ja häiritsevät almut. Kaikki, mitä luotu aina Bretton Woodsista nykypäivään, pitäisi ottaa uudelleen harkintaan. Tuolloin kaivattiin etuoikeutettujen ja vallassa olevien vahvimpien kaukokatseisia näkemyksiä. Tämän hetken kriisien syventämillä kasvoilla on tarjolla yhä huonompi tulevaisuus, jossa taloudellista, sosiaalista ja ekologista murhenäytelmää - yhä kasvavassa määrin hallitsemattomassa maailmassa - ei koskaan ratkaista. Jos suuri osa ihmisyyttä tuhoutuisi, maailmassa köyhien määrä ja nälänhätä kasvaisi vain yhä suuremmaksi.
Valtiomiesten ja poliitikkojen on korkea aika pohdiskella tyynesti tätä. Usko siihen, että kestämättömäksi osoittautunut sosiaalinen ja taloudellinen järjestys voitaisiin ylläpitää voimakeinoin, on todella älytöntä.

Kuten olen maininnut aikaisemmin, hienostuneimmat aseet kasaantuvat vauraampien asevarastoihin ja mahtavimmat aseet voivat tappaa lukutaidottomat, sairaat, köyhät ja nälkäiset, mutta ne eivät voi tappaa tietämättömyyttä, sairauksia, köyhyyttä tai nälkää.

Pitäisi jättää ehdottomasti jäähyväiset aseille. Jotakin on tehtävä ihmisyyden pelastamiseksi! Parempi maailma on mahdollinen.”

Suomennos: Matti Laitinen