Venezuelan kommunistit ja bolivaarinen vallankumous
Venezuelan kommunistinen puolueen (PCV) kansainvälisten suhteiden sihteeri Carolus Wimmer antoi helmikuun lopulla haastattelun bolivaarisen vallankumouksen haasteista australialaiselle Green Left Weekly –lehdelle. Wimmer toimii ohjelmatuottajana Venezuelan valtion radioyhtiössä.
Vallankumousprosessi Venezuelassa
Vallankumousprosessi on kohdannut viime vuosina Venezuelassa useita hyvin tärkeitä alueita. Meidän on muistettava, että kyse on poliittisesta taistelusta. Me elämme yhä kapitalistisessa järjestelmässä. Meillä ei ole harhakuvaa siitä, että olisimme jo siirtyneet maassamme 21. vuosisadan sosialismiin. Se on tulevaisuutta. Presidentti Hugo Chávez on esittänyt haluavansa muuttaa tärkeitä osia yhteiskunnassamme. Tämä saattaa olla ensimmäinen askel siirtymiseksi kapitalismin jälkeiseen järjestelmään. Saavuttaaksemme tämän meidän on menestyttävä sosiaalisissa ohjelmissamme. Vallankumouksemme muutokset kohdistuvat viidelle alueelle: politiikkaan, talouteen, yhteiskuntaan sekä kansallisiin ja kansainvälisiin asioihin.
Politiikan parissa me etenemme kohti uutta perustuslakia. Se on hyvin demokraattinen etenkin työläisten oikeuksia kohtaan. Meillä on pidetty jo seitsemät erilaiset vaalit käsittäen myös kansanäänestyksen presidentin asemasta v. 2004. Tämä on ollut merkittävä ilmaus uudesta demokraattisesta yhteiskuntajärjestelmästämme.
Nykyisin kamppailemme osallistuvan demokratian puolesta. Tavoitteenamme on suoda kansalle enemmän oikeuksia sekä suoraa osallistumista päätöksentekoon. Se ei pelkästään riitä, että kansalta kysytään vain sen mielipidettä ja sen jälkeen tehdään, niin kuin vallassaolijat tahtovat. Tällä hetkellä liian monet ihmiset pysyttelevät entisissä poliittisissa asemissaan ja ajattelevat edelleen vanhalla tavalla. Taistelu osallistuvasta demokratiasta on keskittynyt paikallisiin kunnallisneuvostoihin, joihin kansa osallistuu ja joissa se käy todellista keskustelua.
Kommunistit mukana hallitusrintamassa
Tulevaisuudessa meidän on edistyttävä vaaliehdokkaiden valintatavassa. Tällä hetkellä se on liian keskitettyä. PCV:llä on maan parlamentissa kahdeksan paikkaa sekä toisen varapuheenjohtajan paikka. Puolueella ja Chávezilla on läheiset suhteet. Aikaisemmin me olimme täysin parlamentin ulkopuolella. Hallituskoalitiossa Viidennen Tasavallan –liikkeellä (MVR) on 90 % osuus, koska se edustaa Chávezia. Muut hallituspuolueet ovat Podemos (”Me kykenemme”, vasemmistososi-alistisesta MAS-puolueesta v. 2002 eronnut osapuoli), PPT (Isänmaa kaikille) ja PCV. Venezuelan kommunistinen puolue sai eniten ääniä näistä kolmesta liittolaispuolueesta. Tämän vuoksi sillä on myös edustus Latinalaisen Amerikan ja Andien alueen parlamentissa.
Syyt alhaiseen äänestysprosenttiin viime vaaleissa
Siihen on olemassa joukko erilaisia syitä. Lukuisat ihmiset kannattavat Chávezia, mutta eivät poliittisia puolueita. PCV aloitti kaksi vuotta sitten työn kansanjoukkojen parissa. Viime vuonna me esitimme MVR:lle, että kansalaisjärjestöt kaipasivat pyöreänpöydän keskustelua ja päätöksentekoa.
He asennoituivat asiaan tyypillisen vahvan valtapuolueen tavoin, joka yksin käyttää valtaa. Tässä kysymyksessä kuitenkin Chávezin ja useimpien hän johtajiensa mielipide eroaa puolueen käytännöstä.
PVC menestyi sekä parlamentti- että pormestarivaaleissa liittoutuneena kansalaisliikkeiden kanssa. Oli olennaisen tärkeää, että vaalilistamme koostui sekä puolueemme että kansalaisjärjestöjen ehdokkaista. Menestyksemme oli valtaisa. Kannatuksenne pomppasi viidestäkymmenestä tuhannesta äänestä 150 000 ääneen. Tämä muutti puolueemme näkemyksiä. PVC on vanha historiallinen puolue, jolla on vankka julkinen kuva marttyyreineen ja poliittisine vankeineen. Se on nykyisin vähän vanhanaikainen kuva. Nämä vaalit merkitsivät uutta puhujalavaa, ne vahvistivat meitä.
Uuden yhdistyneen puolueen tai poliittisen liiton perustamisen mahdollisuudet
Tulevaisuus näyttää, jos näin käy. On olemassa laajalle levinnyt yksimielisyys siitä, että me tarvitsemme sellaisen. Mutta tällä hetkellä emme haikaile uutta puoluetta, koska emme ole vielä valmiita siihen. Puolue tarvitsee ohjelman, enemmän tai vähemmän yhtenäisen ideologisen maailmankatsomuksen sekä enemmän tai vähemmän sovitun idean sen rakenteesta. Puolue ei kaipaa itsekkyyttä.
On olemassa joitain tärkeitä historiallisia johtajia kuten Diario Vea –sanomalehden päällikkö, joka on argumentoinut uuden puolueen perustamista. Minun mielestäni mitkään johtajien päätökset puolueen perustamisesta ilman sen jäsenistön osallisuutta eivät ole hyväksyttävissä ennen kuin asiasta on keskusteltu pohjamutia myöten.
Toisaalta puoluekentässä vallitsee suuria ideologisia eroja. Esimerkiksi MVR –liike Chávezin ympärillä ei ole sama kuin itse Chávez, joka on puolueen ulkopuolella. MVR:ssä on jopa joitain oikeistolaisia jäseniä, jotka ovat siirtyneet puolueeseen sosiaalidemokraattisesta AD-puolueesta tai kristillisdemokraattisesta COPEI:sta. Joidenkin jäsenten vaikuttimena on pyrkiä vain töihin vahvimpaan hallituspuolueeseen. Jos etsit MVR:n puolueohjelmaa, et löydä sitä.
Tällä hetkellä on hyvin vaikea tehdä sopimuksia eri puolueiden kesken. Me etsimme liittoutumaa. On tärkeää, että me istumme neuvottelupöytään tekemään yhteisiä päätöksiä. Ongelmana on vain se, ettei ole neuvotteluja. Laaja poliittinen keskustelu on olennaista. Ei ole myöskään tarpeellista tehdä liittoutumia pelkästään vaaleja varten. Meidän päämäärämme ei ole ainoastaan saada kahdeksan edustajaa parlamenttiin.
Venezuelan keskiluokka
Venezuelan keskiluokka turhautuu kotonaan. He menettivät rutkasti rahaa liiketoimissaan vuosien 2002-2003 vaihteen aikoihin tapahtuneen yleislakon aikoihin. (Oppositio masinoi joulukuussa 2002 presidentti Hugo Chávezin syrjäyttämiseen tähtäävän yleislakon Lakko sulki yrityksiä ja kauppoja sekä lamaannutti maan öljyteollisuuden. ML) He odottelivat kolme kuukautta toivoen Chávezin kukistumista. Monet oppositiojohtajat asuvat nykyisin Miamissa. He näyttävät aivan pettureilta. He eivät kykene mobilisoimaan ketään. Carlos Ortega (entinen öljyalan ay-johtaja ja vallankaappausmies, ML) on nykyisin vankilassa, eikä hän nauti enää kenenkään solidaarisuutta tai tukea.
Vain harva keskiluokkainen ihminen on muuttanut asenteitaan. He eivät tee poliittisia sopimuksia Chávezin kanssa, mutta eivät myöskään lähde opposition kanssa toiseen seikkailuun. He ovat hyvin jakautuneita eikä heillä ole johtajia.
Opposition organisoitumisen puute on myös ongelma chavismille. Järjestelmässä on myös asioita, jotka eivät toimi ja korruptiota ilmenee yhä paljon. Chávez on puhunut paljon korruptiosta, byrokratiasta ja tehdyistä virheistä omassa televisio-ohjelmassaan ja 4.2. järjestetyssä laajassa USA:n Venezuelaan kohdistamien aggressioiden vastaisessa mielenosoituksessa.
Sosialismiin siirtyminen
Pääsiirtymäkausi alkaa v. 2007. Ennen tuota vallitsee suuri vaara. Jos Chávez voittaa joulukuussa. 2006 presidentinvaalit, keskustelu sosialismiin siirtymisestä alkaa. Se on hyvin vaikea aihe. Kukaan ei tiedä, mitä sosialismi on. Aikaisemmin ihmiset ajattelivat siitä vain pahoja asioita. Chávez ei ole valmistautunut keskustelemaan siitä yksityiskohtaisesti tällä areenalla. USA yrittänee käyttää ”sosialismia” hyökkäysaseena Chávezia vastaan. Tällä ajanjaksolla Venezuela on kasvokkain USA:n taholta kohdistuvan vaaran kanssa.
Ensi vuonna olettaen että Chávez voittaa presidentinvaalit, sosialismista käydään laajaa keskustelua. Sosialismin rakentaminen Venezuelaan on hyvin vaikeaa. Se on nähtävä koko Latinalaisen Amerikan talouden viitekehyksen yhteydessä.
Toinen uhka astuu esiin joulukuussa, kun työnantajajärjestö Fedecameras yrittää mukauttaa tähän teemaan sanonnan: ”Osallistukaamme, rakentakaamme parempi kansallinen sosialismi tehokkaammin riistämään työläisiä.”
Tässä sosialismi-keskustelussa me tarvitsemme painostusta valtion muuttamiseksi. Kampanjat, jotka koskevat köyhän enemmistön terveydenhoitoa, koulutusta, ravintoa ja muita perustarpeita, merkitsevät sitä, että olemassa oleva valtiokoneisto ei toimi. Esimerkkinä tästä olkoon vaikka valtava opetusministeriö, jonka ministeri sanoo olevansa chavista ja jonka palveluksessa on 100 000 työntekijää, mutta jotka eivät työskentele enää klo 17.00 jälkeen. Me emme voi vedota kansaan ja sanoa heille, että meillä on 5-vuotissuunnitelma ja että vasta sen toteutumisen jälkeen meillä on käsissämme ensimmäiset saavutukset. Chávez tarvitsee tuloksia välittömästi. Opetus- ja asuntoministeriö eivät esitä tuloksiaan. Terveyskampanja Barrio Adentro on sitä vastoin todellinen terveysministeriö.
Luokkataistelu kärjistyy
Luokkataistelu on ratkaisu tilanteeseen. Meidän venezuelalaisten kommunistien (PCV) mielestä piakkoin täytyy tapahtua iso rytinä kapitalistien ja heidän byrokraattiensa sekä työväenluokan välillä. Tällä hetkellä se kytee vielä pinnan alla. Meillä ei ole virallista edustajaa kapitalistien luokkakoneistossa. He työskentelevät kaikki maan ulkopuolella vastavallankumouksen palveluksessa. Tämä taistelu on edessä ja me emme voi sanoa varmasti, kuka tämän taiston voittaa. USA näyttelee avainroolia tässä kamppailussa.
Vallankumous USA:n takapihalla
Epäilemättä USA on tehnyt paljon virheitä, mutta se koettaa hallita koko maailmaa eikä onnistu siinä. USA on osoittanut kyvyttömyytensä rakentamiseen, mutta myös kykynsä selkeään tuhoamiseen. Chávezin mukaan edessä voi olla 100-vuotinen sota, mutta Venezuela tietää, että päätaistelu saattaa olla edessä hyvinkin pian. Chávez puhui lisäaseistuksen tarpeesta ja miljoonan reserviläisen valmiudesta. Me toivomme, ettei se aika ole vielä ovella. USA ei voi hyväksyä Venezuelan vallankumouksen jatkumista vielä toisella seitsenvuotiskaudella.
Brasilia on meille iso ongelma. Jos Lula häviää presidentinvaalit marraskuussa – USA tekee kaikkensa, jotta hän häviäisi vaalit – se on hyvin paha juttu meille. Latinalainen Amerikka ilman Brasiliaa ei ole enää sama asia. Vaikka Lulaa on kritisoitu paljon, hänen tappiostaan aiheutuisi hyvin paljon vaikeuksia Venezuelalle. Argentiinan suhteen on myös paljon ongelmia. Ilman Lulaa ja Kirchneria Venezuela kohtaisi ankaraa painostusta.
Vuoden 2002 vallankaappaushanke osoitti, että Bushin hallinnolla ei ollut yhtenäistä lähestymistapaa Venezuelan kysymyksessä. Ulkoministeriöllä ja Pentagonilla oli kummallakin oma näkemyksensä. Öljyteollisuudesta kiinnostuneet tahot ajoivat sotilaallista ratkaisua. Suora sotilaallinen sekaantuminen tarkoittaa Venezuelan öljyvarajoen anastamista USA:n haltuun. Presidentti Bushin taannoin esittämä lausunto investoimisesta uusiin energiaratkaisuihin, merkitsee sitä, että USA ei kykene ratkaisemaan omaa energiakriisiään. USA on epäonnistunut täysin Irakin öljyryöstössään. Poliittisen opposition rakentaminen Venezuelaan veisi USA:lta muutamia vuosia. Me emme usko, että se edes kykenee siihen.
Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, jos Chávez tapetaan (salamurhataan esim. CIA:n toimesta). Ehkäpä vallankumous. Tällä hetkellä on olemassa enemmän mahdollisuuksia vallankumoukselle kuin kaksi vuotta sitten. Yhteiskunnalliset kampanjat jatkuvat vahvistuakseen.
Kuuba ja Venezuela
Kuuban ja Venezuelan väliset suhteet ovat olennainen osa Venezuelan vallankumousta. Castron ja Chávezin läheinen ystävyys on myös hyvin tärkeää tälle prosessille. Useita hallinnollisia ongelmia on ratkaistu korkeimmalla tasolla. Rakentaessamme sosialismia me tarvitsemme muiden kokemusta. Kampanjamme (lukutaito-, terveys- , asunto- yms. kampanjat, ML) ovat syntyneet kuubalaisten aloitteesta, koska meidän ammattilaisemme eivät ymmärtäneet niiden tärkeyttä. Vaikka tämä on kansainvälistä solidaarisuutta, Kuuban kansa on myös luomassa itselleen toisenlaista tulevaisuutta Venezuelan avustamana. Venezuelan öljy auttaa Kuubaa tuottamaan toisenlaisia tuotteita.
Me olemme sitoutuneet kahdenkeskiseen apuun ja me työskentelemme yhdessä auttaaksemme muita Latinalaisen Amerikan maita. Sekä Kuuba että Venezuela osallistuvat Boliviassa Mission Milagreen (silmäsairauksien hoitokampanja). Lukutaitokampanja viedään myös muualle Latinalaiseen Amerikkaan kuubalaisen tietämyksen sekä venezuelalaisen henkilökunnan ja rahoituksen turvaamana.
Lopuksi. Taistelu tapahtuu meidän omissa maissamme. Meidän on ymmärrettävä, mitä Che Guevara tarkoitti sanoessaan: ”Meidän on luotava kaksi, kolme, monta Vietnamia.” USA:n mahdin ja massiivisen tuhovoiman puristuksessa on mahdotonta rakentaa sosialismia vain yhdessä valtiossa.
Toimitus ja suomennos: Matti Laitinen
Lähde: 22.2.2006 Green Left Weekly, Jim McIlroy and Coral Wynter
Venezuelan maareformi
Venezuelassa suoritettiin v. 2001 laaja maareformi nimeltä ”Vuelta al Campo” (takaisin landelle), jonka seurauksena rajoitettiin maatilojen kokoa, talonpojille luovutettiin maata ja joutomaata pantiin uusjakoon. Maanjaossa mallinnettiin Abraham Lincolnin toimesta v. 1862 Yhdysvalloissa toimeenpantua merkittävää maareformia (Homestead Act).
Uudistuksen tavoitteina ovat maan ravinto-omavaraisuus ja työllisyyden kohentaminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen pienviljelijöiden ja maattomien maatyöläisten keskuudessa. Uusille maataloustuottajille on luotu valtion toimesta myös omat maatalousmarkkinat. Chávezin hallitus haluaa toimillaan osoittaa, että maaseudulle on luotavissa konkreettisia ja myönteisiä vaihtoehtoja. Venezuelan päämääränä on tuplata oma ruokatuotantonsa vuoteen 2007 mennessä. Lisäksi maareformi on myös nähtävä mahdollisuutena monipuolistaa maan yksipuolisesti öljyteollisuuteen nojaavaa tuotantorakennetta.
Latinalaisen Amerikan suurtilallisille maareformi on perinteisesti yhtä kivulias tauti kuin kihti isovarpaassa. Maatalouskapitalistit kokevat sen hyökkäyksenä yksityistä omistusoikeutta ja vapaata yrittäjyyttä kohtaan.
Rakennemuutos
1960-luvulla 75 % Venezuelan kuusimiljoonaisesta väestöstä asui maaseudulla ja työskenteli maatalouden parissa. 1970-luvulla tapahtuneen öljybuumin aikana maan hallitus mitätöi maaseudun merkityksen ja kohdisti huomionsa kaupunkeihin ja teollisuuteen. Rakennemuutoksen aikana maalaiset ryntäsivät kaupunkeihin etsimään työtä ja toimeentuloa. He asettuivat asumaan Venezuelan kaupunkeja ympäröiviin kurjuuden seppelevöihin. Työttömyys, kunnallistekniikan puute ja korkea rikollisuus slummiuttivat perinteiseen tapaan köyhien asuinalueet.
Venezuelan öljytuloista pääsivät nauttimaan ennen Chávezin valtaantuloa aikaisemmin valtaa pitäneiden kristillisdemokraattisen (COPEI) ja sosiaalidemokraattisen puolueen (AD) etuoikeutettu eliitti sekä niiden keskiluokkaa edustavat kannattajat ja maan pääomapiirit. Kansainväliset öljy-yhtiöt mälläsivät ylikansalliseen tapaansa estottomasti maan öljykentillä.
2000-luvulla 25 miljoonasta venezuelalaisesta 87 % asuu kaupunkitaajamissa. Viime vuosikymmeninä harjoitettu politiikka ei ole ainoastaan jättänyt maaseutua alikehittyneeksi, vaan se on tuonut tullessaan väestön kasvun myötä myös aivan omat ongelmansa kaupunkeihin. Seurauksena on ollut lisäksi se, että Venezuelan elintarvikkeista tuodaan 70 % vauraista maatalousmaista. Sen oma maataloustuotanto käsittää vain minimaaliset 6 % bruttokansantuotteesta.
Viljelysmaan jakautuminen
Venezuelassa on hyvin epäoikeudenmukainen maanomistusjärjestelmä, josta johtuen väestöstä 5 % omistaa ¾ kaikesta maatalousmaasta. Tämän vuoksi enemmistö maaseudun väestä on köyhiä ja maattomia. He eivät tule omillaan toimeen. Kolme neljästä maatyöläisestä ei omista sitä maaplänttiä, jolla hän työskentelee. Tähän mennessä maassa toteutetut maareformiohjelmat ovat epäonnistuneet, koska niiden valvonta ja jälkihoito on ollut valtion taholta olematonta.
1960-luvulla USA:n tuella suoritetut reformit paremminkin vain syvensivät Venezuelan taloudellista riippuvuutta muista maista kuin kohensivat maan ruokaomavaraisuutta. Tuolloin kehitys suuntautui teolliseen maataloustuotantoon ja teki siitä pääomavaltaista. Talonpoikaiston tukeminen ja kouluttaminen unohdettiin. 150 000 talonpoikaisperheelle jaetut maa-alueet luisuivat maatalouskapitalistien hallintaan.
Maatalous on valtion suojeluksessa
Bolivaarisen Venezuelan v. 1999 perustuslain mukaan valtio edistää kestävää maataloutta maaseudun kehittämiseksi ja turvatakseen väestölle ravinnon saannin. Se varmistaa ruoan riittävän ja vakaan saatavuuden kuluttajille. Elintarvikehuolto toteutetaan ensisijaisesti kehittämällä maan omaa maatalous- ja elintarviketuotantoa sekä kalastuselinkeinoa, koska omavarainen ravintotuotanto mielletään elintärkeäksi kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio on valmis satsaamaan tähän asiaan reilusti varoja ja teknistä apua, kohentamaan infrastruktuuria sekä työvoiman koulutusta ja myös vuokraamaan viljelyskelpoisia maita.
Lisäksi maaseutua kehitetään luomalla sinne työpaikkoja ja viljelijäväestön asemaa parannetaan takaamalla sille asianmukainen hyvinvoinnin taso. Perustuslain mukaan talonpojat ja muut maataloustuottajat ovat oikeutettuja omaan maahan. Bolivaarinen valtio suojelee sekä yhteis- että yksityisomistusta turvatakseen maataloustuotannon.
Kansallinen maainstituutti (INTI)
Korjatakseen aikaisempien maareformien virheitä Venezuelan kongressi vahvisti v. 2001 lain maatalouden kehittämiseksi. Laki määritteli maatilojen maksimikooksi 5 000 ha, viljelemätön maa pantiin verolle, valtion omistamaa maata luovutettiin talonpojille ja maatalousosuuskunnille sekä pakkolunastettiin suurtiloilta viljelemätöntä ja joutomaata uudelleenjaettavaksi. Pakkolunastukset korvattiin käypään markkinahintaan.
Maareformin onnistumisen takaamiseksi perustettiin kolme virastoa, joista yhden tehtävänä oli valvoa maanvuokrausta, toisen vastata teknisestä ja infrastruktuurin liittyvästä avusta sekä kolmannen maataloustuotteiden markkinoinnista. Merkittävin näistä hallintoelimistä on Kansallinen maainstituutti (INTI), joka perustettiin tammikuussa 2002. Sen kaksi sisarjärjestöä ovat Kansallinen maatalouden kehittämisinstituutti ja Venezuelan maatalousjärjestö.
Ravinto-omavaraisuus
Vuonna 2003 Venezuelan hallitus kiihdytti maareformiprosessia käynnistämällä Zamora-suunnitelman osana Kansallista maainstituuttia. Ohjelma nimettiin venezuelalaisen vapaustaistelija Ezequiel Zamoran (soturi) mukaan, joka taisteli maareformin puolesta jo 1800-luvulla Simon Bolivarin (ylipäällikön) ja Simon Rodriguezin (opettajan) kanssa.
Ohjelman tavoitteena oli tukea kestävään kehitykseen perustuvaa maataloutta, jonka maanjaon periaatteina ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Se kohdistettiin pienviljelijöille ja keskisuurille maataloustuottajille. Suunnitelma on hallituksen avain maan ruokaomavaraisuudelle, taloudelliselle itsenäisyydelle ja tuontitavaroista riippumattomuudelle.
Kansallinen maainstituutti myönsi maata sitä tarvitseville maakauppakirjalla (carta agraria), josta ilmeni maantarve sekä myös tilallisen motivaatio työskennellä omalla maallaan. Vuoden 2003 loppuun mennessä maata oli jaettu jo yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria. Jako kohdistui yli 130 00 pientilallisten ja maattomien perheille sekä osuustoimintatiloille. Hallitus on lisäksi nimittänyt väliintulotoimikunnan tarkastamaan, että luovutetut maat ovat tuotannossa ja että ne on laillisesti hankittuja. Viljelijä saa laillisen omistusoikeuden luovutettuun maahan vasta kolmen tuotantovuoden jälkeen.
Taistelu maasta jatkuu
Taistelu maaoikeuksista ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Vanhoilliset suurtilalliset yhdessä vanhojen valtapuolueiden (COPEI ja AD) kanssa panivat uudistukselle hanttiin mobilisoimalla maaseudun väestöä vastustamaan maareformia. He kokivat uudistuksen uhaksi asemalleen ja omaisuudelleen. Vuosina 2001-05 aikana tapahtuneissa yhteenotoissa yhteensä 150 maaseutujohtajaa on jo tapettu maaparonien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Vain osa pahantekijöistä on joutunut oikeuden eteen.
Opposition vaikutus maan oikeusjärjestelmässä on edelleen suuri. Tämä on omalta osaltaan hidastanut maanjakoa ja estänyt maareformin säännösten voimaantuloa. Maataloustuotteiden matalat markkinahinnat ovat myös turhauttaneet talonpoikia.
Matti Laitinen
Lähteet: Venezuela information office (www.veninfo.org), Seth R. DeLong (The Center of Hemispheric Affairs 2/2005) ja “Land for people not for Profit in Venezuela, 8/2005 www.venezuelanalysis.com.
Venezuelassa suoritettiin v. 2001 laaja maareformi nimeltä ”Vuelta al Campo” (takaisin landelle), jonka seurauksena rajoitettiin maatilojen kokoa, talonpojille luovutettiin maata ja joutomaata pantiin uusjakoon. Maanjaossa mallinnettiin Abraham Lincolnin toimesta v. 1862 Yhdysvalloissa toimeenpantua merkittävää maareformia (Homestead Act).
Uudistuksen tavoitteina ovat maan ravinto-omavaraisuus ja työllisyyden kohentaminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen pienviljelijöiden ja maattomien maatyöläisten keskuudessa. Uusille maataloustuottajille on luotu valtion toimesta myös omat maatalousmarkkinat. Chávezin hallitus haluaa toimillaan osoittaa, että maaseudulle on luotavissa konkreettisia ja myönteisiä vaihtoehtoja. Venezuelan päämääränä on tuplata oma ruokatuotantonsa vuoteen 2007 mennessä. Lisäksi maareformi on myös nähtävä mahdollisuutena monipuolistaa maan yksipuolisesti öljyteollisuuteen nojaavaa tuotantorakennetta.
Latinalaisen Amerikan suurtilallisille maareformi on perinteisesti yhtä kivulias tauti kuin kihti isovarpaassa. Maatalouskapitalistit kokevat sen hyökkäyksenä yksityistä omistusoikeutta ja vapaata yrittäjyyttä kohtaan.
Rakennemuutos
1960-luvulla 75 % Venezuelan kuusimiljoonaisesta väestöstä asui maaseudulla ja työskenteli maatalouden parissa. 1970-luvulla tapahtuneen öljybuumin aikana maan hallitus mitätöi maaseudun merkityksen ja kohdisti huomionsa kaupunkeihin ja teollisuuteen. Rakennemuutoksen aikana maalaiset ryntäsivät kaupunkeihin etsimään työtä ja toimeentuloa. He asettuivat asumaan Venezuelan kaupunkeja ympäröiviin kurjuuden seppelevöihin. Työttömyys, kunnallistekniikan puute ja korkea rikollisuus slummiuttivat perinteiseen tapaan köyhien asuinalueet.
Venezuelan öljytuloista pääsivät nauttimaan ennen Chávezin valtaantuloa aikaisemmin valtaa pitäneiden kristillisdemokraattisen (COPEI) ja sosiaalidemokraattisen puolueen (AD) etuoikeutettu eliitti sekä niiden keskiluokkaa edustavat kannattajat ja maan pääomapiirit. Kansainväliset öljy-yhtiöt mälläsivät ylikansalliseen tapaansa estottomasti maan öljykentillä.
2000-luvulla 25 miljoonasta venezuelalaisesta 87 % asuu kaupunkitaajamissa. Viime vuosikymmeninä harjoitettu politiikka ei ole ainoastaan jättänyt maaseutua alikehittyneeksi, vaan se on tuonut tullessaan väestön kasvun myötä myös aivan omat ongelmansa kaupunkeihin. Seurauksena on ollut lisäksi se, että Venezuelan elintarvikkeista tuodaan 70 % vauraista maatalousmaista. Sen oma maataloustuotanto käsittää vain minimaaliset 6 % bruttokansantuotteesta.
Viljelysmaan jakautuminen
Venezuelassa on hyvin epäoikeudenmukainen maanomistusjärjestelmä, josta johtuen väestöstä 5 % omistaa ¾ kaikesta maatalousmaasta. Tämän vuoksi enemmistö maaseudun väestä on köyhiä ja maattomia. He eivät tule omillaan toimeen. Kolme neljästä maatyöläisestä ei omista sitä maaplänttiä, jolla hän työskentelee. Tähän mennessä maassa toteutetut maareformiohjelmat ovat epäonnistuneet, koska niiden valvonta ja jälkihoito on ollut valtion taholta olematonta.
1960-luvulla USA:n tuella suoritetut reformit paremminkin vain syvensivät Venezuelan taloudellista riippuvuutta muista maista kuin kohensivat maan ruokaomavaraisuutta. Tuolloin kehitys suuntautui teolliseen maataloustuotantoon ja teki siitä pääomavaltaista. Talonpoikaiston tukeminen ja kouluttaminen unohdettiin. 150 000 talonpoikaisperheelle jaetut maa-alueet luisuivat maatalouskapitalistien hallintaan.
Maatalous on valtion suojeluksessa
Bolivaarisen Venezuelan v. 1999 perustuslain mukaan valtio edistää kestävää maataloutta maaseudun kehittämiseksi ja turvatakseen väestölle ravinnon saannin. Se varmistaa ruoan riittävän ja vakaan saatavuuden kuluttajille. Elintarvikehuolto toteutetaan ensisijaisesti kehittämällä maan omaa maatalous- ja elintarviketuotantoa sekä kalastuselinkeinoa, koska omavarainen ravintotuotanto mielletään elintärkeäksi kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio on valmis satsaamaan tähän asiaan reilusti varoja ja teknistä apua, kohentamaan infrastruktuuria sekä työvoiman koulutusta ja myös vuokraamaan viljelyskelpoisia maita.
Lisäksi maaseutua kehitetään luomalla sinne työpaikkoja ja viljelijäväestön asemaa parannetaan takaamalla sille asianmukainen hyvinvoinnin taso. Perustuslain mukaan talonpojat ja muut maataloustuottajat ovat oikeutettuja omaan maahan. Bolivaarinen valtio suojelee sekä yhteis- että yksityisomistusta turvatakseen maataloustuotannon.
Kansallinen maainstituutti (INTI)
Korjatakseen aikaisempien maareformien virheitä Venezuelan kongressi vahvisti v. 2001 lain maatalouden kehittämiseksi. Laki määritteli maatilojen maksimikooksi 5 000 ha, viljelemätön maa pantiin verolle, valtion omistamaa maata luovutettiin talonpojille ja maatalousosuuskunnille sekä pakkolunastettiin suurtiloilta viljelemätöntä ja joutomaata uudelleenjaettavaksi. Pakkolunastukset korvattiin käypään markkinahintaan.
Maareformin onnistumisen takaamiseksi perustettiin kolme virastoa, joista yhden tehtävänä oli valvoa maanvuokrausta, toisen vastata teknisestä ja infrastruktuurin liittyvästä avusta sekä kolmannen maataloustuotteiden markkinoinnista. Merkittävin näistä hallintoelimistä on Kansallinen maainstituutti (INTI), joka perustettiin tammikuussa 2002. Sen kaksi sisarjärjestöä ovat Kansallinen maatalouden kehittämisinstituutti ja Venezuelan maatalousjärjestö.
Ravinto-omavaraisuus
Vuonna 2003 Venezuelan hallitus kiihdytti maareformiprosessia käynnistämällä Zamora-suunnitelman osana Kansallista maainstituuttia. Ohjelma nimettiin venezuelalaisen vapaustaistelija Ezequiel Zamoran (soturi) mukaan, joka taisteli maareformin puolesta jo 1800-luvulla Simon Bolivarin (ylipäällikön) ja Simon Rodriguezin (opettajan) kanssa.
Ohjelman tavoitteena oli tukea kestävään kehitykseen perustuvaa maataloutta, jonka maanjaon periaatteina ovat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Se kohdistettiin pienviljelijöille ja keskisuurille maataloustuottajille. Suunnitelma on hallituksen avain maan ruokaomavaraisuudelle, taloudelliselle itsenäisyydelle ja tuontitavaroista riippumattomuudelle.
Kansallinen maainstituutti myönsi maata sitä tarvitseville maakauppakirjalla (carta agraria), josta ilmeni maantarve sekä myös tilallisen motivaatio työskennellä omalla maallaan. Vuoden 2003 loppuun mennessä maata oli jaettu jo yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria. Jako kohdistui yli 130 00 pientilallisten ja maattomien perheille sekä osuustoimintatiloille. Hallitus on lisäksi nimittänyt väliintulotoimikunnan tarkastamaan, että luovutetut maat ovat tuotannossa ja että ne on laillisesti hankittuja. Viljelijä saa laillisen omistusoikeuden luovutettuun maahan vasta kolmen tuotantovuoden jälkeen.
Taistelu maasta jatkuu
Taistelu maaoikeuksista ei kuitenkaan ole sujunut ongelmitta. Vanhoilliset suurtilalliset yhdessä vanhojen valtapuolueiden (COPEI ja AD) kanssa panivat uudistukselle hanttiin mobilisoimalla maaseudun väestöä vastustamaan maareformia. He kokivat uudistuksen uhaksi asemalleen ja omaisuudelleen. Vuosina 2001-05 aikana tapahtuneissa yhteenotoissa yhteensä 150 maaseutujohtajaa on jo tapettu maaparonien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Vain osa pahantekijöistä on joutunut oikeuden eteen.
Opposition vaikutus maan oikeusjärjestelmässä on edelleen suuri. Tämä on omalta osaltaan hidastanut maanjakoa ja estänyt maareformin säännösten voimaantuloa. Maataloustuotteiden matalat markkinahinnat ovat myös turhauttaneet talonpoikia.
Matti Laitinen
Lähteet: Venezuela information office (www.veninfo.org), Seth R. DeLong (The Center of Hemispheric Affairs 2/2005) ja “Land for people not for Profit in Venezuela, 8/2005 www.venezuelanalysis.com.
Sosialismin rakentaminen Venezuelassa
Chileläinen Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa.
Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970-73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Nykyisin hän elää ja asuu Venezuelassa. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. Seuraava artikkeli perustuu hänen 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistuun haastatteluunsa.
”Venezuelassa sosialismin julistaminen ei ole mitään muuta kuin nimen antamista niille monille asioille, joita tässä maassa on jo ilmennyt. Kaikki nämä asiat ovat olleet pääoman logiikan vastaisia. Ne ovat perustuneet humaanin solidaarisuuden logiikkaan.”
Uudistuskampanjat
Marta Harneckerin mukaan yhteiskunnalliset uudistuskampanjat alkaen Mission Barrio Adentrosta, joka toi terveydenhuollon Caracasin köyhimpien pariin, ovat ulottuneet nyt myös koskemaan venezuelalaisia, jotka ovat jääneet perinteisesti koulutusjärjestelmien ulkopuolelle Mission Robinson (lukutaitokampanja), Mission Ribas (lukio-opetus) ja Mission Sucre (yliopisto-opetus). Muut kampanjat on kohdistettu intiaaniväestön kurjuuden voittamiseksi (Mission Guicapuro) ja taisteluun talonpoikien oikeudesta maahan (Mission Zamora).
Joulukuussa 2002 tapahtuneen yleislakon aikana Chávezin hallitus huomasi haavoittuvuutensa ja elintarvikeomavaraisuuden merkityksen. Kun kaikki elintarvikkeet olivat yksityisen sektorin hallinnassa, se kykeni kontrolloimaan yhteiskunnallista tilannetta nälän avulla. Tämän johdosta yksi kaikkein tärkeimmistä kampanjoista Venezuelassa on tällä hetkellä Harneckerin mukaan Mercal. Sen puitteissa kansalle tarjotaan ruokaa hinnalla, joka ei muodostu kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, vaan on jopa 40 % alle markkinahintojen.
Kansalliselle tuotannolle on myös yritetty perustaa omaa verkostoa ostamalla tuotteita osuuskunnilta. Yksi ongelmista on osuuskuntien kohtaama kilpailu kapitalististen markkinoiden kanssa. Tätä vaikeutta on kompensoitu valtion toreilla, jotka ostavat tuotteensa kansalle ja myyvät niitä heille alle markkinahintojen. Prosessin tavoitteena ei ole voiton tuottaminen.
Osallistuva demokratia
Bolivaarisen vallankumouksen eräitä suurimpia ongelmia ovat peritty valtiokoneisto ja ihmisten perimät tottumukset ja tavat. Yrittäessään muuttaa valtiota ja kapitalististen markkinoiden logiikkaa bolivaarinen vallankumous on taistellut korvatakseen ns. edustuksellisen demokratian todellisella osallistuvalla ja osallistumista kannattavien demokratialla, jossa ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja maataan.
Harneckerin selvityksen mukaan Chávezin hallitus on myös edistänyt yhteisökomiteoiden perustamista käydäkseen käsiksi ongelmiin terveydenhuollossa, koulutuksessa, urheilussa ja muissa pulmakysymyksissä. Komiteat työskentelevät läheisessä yhteistyössä em. uudistuskampanjoiden kanssa. Terveyskomiteat on yksi oiva esimerkki tästä. Ne työskentelevät kuubalaisten lääkärien kanssa Missio Barrio Adentrossa auttamalla yhteisöjen väestölaskennassa ja rohkaisemalla sellaisia sairaita käymään paikallisella lääkärillä, joilla ei ole ollut aikaisemmin varaa moiseen.
Paikallisdemokratiaa
Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä järjestäytyneiden yhteisöjen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Ajatuksena on, että yhteisöillä olisi 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen yksi ainoa kehityssuunnitelma, joka koskee terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa.
Harneckerin mielestä on tärkeää, että Venezuelassa muodostetaan yhteisöllisiä neuvostoja 200-600 perheestä koostuviin pieniin yhteisöihin kaupunkialueilla ja vastaavasti paljon pienempiä maaseudulla. Kyseisten neuvostojen puhemiehet toimivat yhteisöjensä edustajina CLPP-neuvostoissa.
Vallankumouksen johtaminen
Yleistä osallistumista lisäämällä autetaan lujittamaan ja laajentamaan vallankumousprosessia ruohonjuuritasolla. Osanottoa helpottamalla voidaan luoda myös kokonainen uusi johtajien sukupolvi. Kansan on opittava olemaan oma itsensä ja sen on osoitettava käytännössä kyvykkyytensä johtaa tätä prosessia.
Harneckerin arvion mukaan Venezuelan vallankumousprosessin suurin heikkous on poliittisen instrumentin puute. Erilaiset puolueet ja erilaiset johtajistot eivät ole kyenneet yhdentymään reaalisella tavalla. Ne ovat liian huolestuneita omien ryhmiensä intresseistä. Viides Tasavalta –liikkeellä (MVR) on iso sisäinen ongelma, kun se yrittää määräillä koko liikettä johtoasemallaan. Se on enemmistöpuolue. Tällainen ei ole mitään jalomielisyyttä. Ongelmia ei ilmene niin paljon MVR:n huippujohdossa, joka ymmärtää, että on välttämätöntä suoda ja luoda tilaa myös sen liittolaisille. Koska MVR sinänsä koostuu useista erilaisista ryhmistä, sen johdon on reagoitava myös kunkin ryhmän vaatimuksiin.
Hugo Chávezin asema vallankumouksessa
Harnecker uskoo, että ”ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.”
Matti Laitinen
Chileläinen Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa.
Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970-73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Nykyisin hän elää ja asuu Venezuelassa. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. Seuraava artikkeli perustuu hänen 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistuun haastatteluunsa.
”Venezuelassa sosialismin julistaminen ei ole mitään muuta kuin nimen antamista niille monille asioille, joita tässä maassa on jo ilmennyt. Kaikki nämä asiat ovat olleet pääoman logiikan vastaisia. Ne ovat perustuneet humaanin solidaarisuuden logiikkaan.”
Uudistuskampanjat
Marta Harneckerin mukaan yhteiskunnalliset uudistuskampanjat alkaen Mission Barrio Adentrosta, joka toi terveydenhuollon Caracasin köyhimpien pariin, ovat ulottuneet nyt myös koskemaan venezuelalaisia, jotka ovat jääneet perinteisesti koulutusjärjestelmien ulkopuolelle Mission Robinson (lukutaitokampanja), Mission Ribas (lukio-opetus) ja Mission Sucre (yliopisto-opetus). Muut kampanjat on kohdistettu intiaaniväestön kurjuuden voittamiseksi (Mission Guicapuro) ja taisteluun talonpoikien oikeudesta maahan (Mission Zamora).
Joulukuussa 2002 tapahtuneen yleislakon aikana Chávezin hallitus huomasi haavoittuvuutensa ja elintarvikeomavaraisuuden merkityksen. Kun kaikki elintarvikkeet olivat yksityisen sektorin hallinnassa, se kykeni kontrolloimaan yhteiskunnallista tilannetta nälän avulla. Tämän johdosta yksi kaikkein tärkeimmistä kampanjoista Venezuelassa on tällä hetkellä Harneckerin mukaan Mercal. Sen puitteissa kansalle tarjotaan ruokaa hinnalla, joka ei muodostu kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, vaan on jopa 40 % alle markkinahintojen.
Kansalliselle tuotannolle on myös yritetty perustaa omaa verkostoa ostamalla tuotteita osuuskunnilta. Yksi ongelmista on osuuskuntien kohtaama kilpailu kapitalististen markkinoiden kanssa. Tätä vaikeutta on kompensoitu valtion toreilla, jotka ostavat tuotteensa kansalle ja myyvät niitä heille alle markkinahintojen. Prosessin tavoitteena ei ole voiton tuottaminen.
Osallistuva demokratia
Bolivaarisen vallankumouksen eräitä suurimpia ongelmia ovat peritty valtiokoneisto ja ihmisten perimät tottumukset ja tavat. Yrittäessään muuttaa valtiota ja kapitalististen markkinoiden logiikkaa bolivaarinen vallankumous on taistellut korvatakseen ns. edustuksellisen demokratian todellisella osallistuvalla ja osallistumista kannattavien demokratialla, jossa ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja maataan.
Harneckerin selvityksen mukaan Chávezin hallitus on myös edistänyt yhteisökomiteoiden perustamista käydäkseen käsiksi ongelmiin terveydenhuollossa, koulutuksessa, urheilussa ja muissa pulmakysymyksissä. Komiteat työskentelevät läheisessä yhteistyössä em. uudistuskampanjoiden kanssa. Terveyskomiteat on yksi oiva esimerkki tästä. Ne työskentelevät kuubalaisten lääkärien kanssa Missio Barrio Adentrossa auttamalla yhteisöjen väestölaskennassa ja rohkaisemalla sellaisia sairaita käymään paikallisella lääkärillä, joilla ei ole ollut aikaisemmin varaa moiseen.
Paikallisdemokratiaa
Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä järjestäytyneiden yhteisöjen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Ajatuksena on, että yhteisöillä olisi 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen yksi ainoa kehityssuunnitelma, joka koskee terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa.
Harneckerin mielestä on tärkeää, että Venezuelassa muodostetaan yhteisöllisiä neuvostoja 200-600 perheestä koostuviin pieniin yhteisöihin kaupunkialueilla ja vastaavasti paljon pienempiä maaseudulla. Kyseisten neuvostojen puhemiehet toimivat yhteisöjensä edustajina CLPP-neuvostoissa.
Vallankumouksen johtaminen
Yleistä osallistumista lisäämällä autetaan lujittamaan ja laajentamaan vallankumousprosessia ruohonjuuritasolla. Osanottoa helpottamalla voidaan luoda myös kokonainen uusi johtajien sukupolvi. Kansan on opittava olemaan oma itsensä ja sen on osoitettava käytännössä kyvykkyytensä johtaa tätä prosessia.
Harneckerin arvion mukaan Venezuelan vallankumousprosessin suurin heikkous on poliittisen instrumentin puute. Erilaiset puolueet ja erilaiset johtajistot eivät ole kyenneet yhdentymään reaalisella tavalla. Ne ovat liian huolestuneita omien ryhmiensä intresseistä. Viides Tasavalta –liikkeellä (MVR) on iso sisäinen ongelma, kun se yrittää määräillä koko liikettä johtoasemallaan. Se on enemmistöpuolue. Tällainen ei ole mitään jalomielisyyttä. Ongelmia ei ilmene niin paljon MVR:n huippujohdossa, joka ymmärtää, että on välttämätöntä suoda ja luoda tilaa myös sen liittolaisille. Koska MVR sinänsä koostuu useista erilaisista ryhmistä, sen johdon on reagoitava myös kunkin ryhmän vaatimuksiin.
Hugo Chávezin asema vallankumouksessa
Harnecker uskoo, että ”ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.”
Matti Laitinen
BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS LUJITTUU
Presidentti Hugo Chávezin johtama vasemmistokoalitio Polo Patriotico (PP) sai merkittävän vaalivoiton 4.12.2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa. Kansanrintamaan kuuluivat Chávezin itsensä johtama Viides Tasavallan -liike (MVR), Podemos (”Me kykenemme”, vasemmistososialistisesta MAS-puolueesta v. 2002 eronnut osapuoli), PPT (Isänmaa kaikille), Venezuelan kommunistinen puolue (PCV), UPV (Venezuelan kansanliitto) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia puolueita. Yhteisöissä ja kansalaisyhteiskunnan tasolla toimivilla bolivaarisilla piireillä ja radikalisoituneella ammattiyhdistysliikkeellä oli myös suuri merkitys saavutettuun vaalitulokseen.
Kansanrintaman historiaa
Nuorten upseerien ja siviilien yhdessä 1980-luvulla perustama MBR-200 (Bolivaarinen vallankumousliike 200) yritti v. 1992 vallankaappausta huonolla menestyksellä. Vuonna 1997 Chávez taistelutovereineen perusti MRB:n poliittiseksi siiveksi kansallismielisen vasemmistolaisen Viides tasavalta –liikkeen (MVR) ja ryhtyi kamppailemaan vallasta myös parlamentaarisin keinoin. Ehdokkaina oli mm. ay-aktivisteja, intiaani- ja kansalaisjärjestöjen edustajia sekä kommunisteja. Helmikuussa 1998 hänet valittiin kansanäänestyksellä Venezuelan uudeksi presidentiksi. Vuonna 1999 perustuslakia säätävässä kokouksessa maahan hyväksyttiin uusi perustuslaki. Polo Patriotico (MVR, MAS = Movimiento al Socialismo vas.sos. ja PPT = Patria para Todos, vas.sos.) saavutti 30.6.2000 vaalivoiton parlamenttivaaleissa (99/165) ja romutti näin sosiaalidemokraattien (AD) ja kristillissosiaalisen puolueen (COPEI) 40 vuotta kestäneen korruptoituneen vallan. Samassa yhteydessä Chávez järjesti uudet presidentin vaalit, jossa hänet valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle.
Vuonna 1997 perustettu MVR on kuitenkin vielä varsin nuori organisaatio. Bolivaarisen kansanrintaman muilla vasemmistovoimilla sitä vastoin on paljonkin kokemusta Venezuelassa luokkataistelun kaikilta eri osa-alueilta koskien myös gerillatoimintaa. Presidentti Chávezin veljellä Adan Chávezilla on ollut merkittävä osuus nykyisen vasemmistorintaman rakentamisessa.
Vaalien merkitys
Äänestysprosentti Venezuelan vaaleissa jäi melko vaatimattomaksi (25 %). Toisaalta Venezuelan oikeisto-opposition – USA-vetoinen – vaaliboikotti itse asiassa vain edesauttoi bolivaarista kansanrintamaa valtaamaan hallintaansa koko parlamentin. Viides tasavalta -liike sai 114 paikkaa ja loput 53 paikkaa jakautuivat liittolaispuolueille. Nykyisessä parlamentissa oppositiolla on 79 edustajaa 165:sta. Kansalliskokouksen paikkamäärä nousee käytyjen vaalien yhteydessä kahdella.
Vaalivoitto mahdollistaa sellaisten perustuslaillisten uudistusten, kuten presidentin virkakauden jatkamisen ja keskuspankin valvonnan tehostamisen toteuttamisen maassa. Nämä toimet vahvistavat entisestään bolivaarisen vallankumouksen sosialistista luonnetta.
Matti Laitinen
Presidentti Hugo Chávezin johtama vasemmistokoalitio Polo Patriotico (PP) sai merkittävän vaalivoiton 4.12.2005 pidetyissä parlamenttivaaleissa. Kansanrintamaan kuuluivat Chávezin itsensä johtama Viides Tasavallan -liike (MVR), Podemos (”Me kykenemme”, vasemmistososialistisesta MAS-puolueesta v. 2002 eronnut osapuoli), PPT (Isänmaa kaikille), Venezuelan kommunistinen puolue (PCV), UPV (Venezuelan kansanliitto) sekä joukko intiaaniväestöä edustavia puolueita. Yhteisöissä ja kansalaisyhteiskunnan tasolla toimivilla bolivaarisilla piireillä ja radikalisoituneella ammattiyhdistysliikkeellä oli myös suuri merkitys saavutettuun vaalitulokseen.
Kansanrintaman historiaa
Nuorten upseerien ja siviilien yhdessä 1980-luvulla perustama MBR-200 (Bolivaarinen vallankumousliike 200) yritti v. 1992 vallankaappausta huonolla menestyksellä. Vuonna 1997 Chávez taistelutovereineen perusti MRB:n poliittiseksi siiveksi kansallismielisen vasemmistolaisen Viides tasavalta –liikkeen (MVR) ja ryhtyi kamppailemaan vallasta myös parlamentaarisin keinoin. Ehdokkaina oli mm. ay-aktivisteja, intiaani- ja kansalaisjärjestöjen edustajia sekä kommunisteja. Helmikuussa 1998 hänet valittiin kansanäänestyksellä Venezuelan uudeksi presidentiksi. Vuonna 1999 perustuslakia säätävässä kokouksessa maahan hyväksyttiin uusi perustuslaki. Polo Patriotico (MVR, MAS = Movimiento al Socialismo vas.sos. ja PPT = Patria para Todos, vas.sos.) saavutti 30.6.2000 vaalivoiton parlamenttivaaleissa (99/165) ja romutti näin sosiaalidemokraattien (AD) ja kristillissosiaalisen puolueen (COPEI) 40 vuotta kestäneen korruptoituneen vallan. Samassa yhteydessä Chávez järjesti uudet presidentin vaalit, jossa hänet valittiin uudelle kuusivuotiskaudelle.
Vuonna 1997 perustettu MVR on kuitenkin vielä varsin nuori organisaatio. Bolivaarisen kansanrintaman muilla vasemmistovoimilla sitä vastoin on paljonkin kokemusta Venezuelassa luokkataistelun kaikilta eri osa-alueilta koskien myös gerillatoimintaa. Presidentti Chávezin veljellä Adan Chávezilla on ollut merkittävä osuus nykyisen vasemmistorintaman rakentamisessa.
Vaalien merkitys
Äänestysprosentti Venezuelan vaaleissa jäi melko vaatimattomaksi (25 %). Toisaalta Venezuelan oikeisto-opposition – USA-vetoinen – vaaliboikotti itse asiassa vain edesauttoi bolivaarista kansanrintamaa valtaamaan hallintaansa koko parlamentin. Viides tasavalta -liike sai 114 paikkaa ja loput 53 paikkaa jakautuivat liittolaispuolueille. Nykyisessä parlamentissa oppositiolla on 79 edustajaa 165:sta. Kansalliskokouksen paikkamäärä nousee käytyjen vaalien yhteydessä kahdella.
Vaalivoitto mahdollistaa sellaisten perustuslaillisten uudistusten, kuten presidentin virkakauden jatkamisen ja keskuspankin valvonnan tehostamisen toteuttamisen maassa. Nämä toimet vahvistavat entisestään bolivaarisen vallankumouksen sosialistista luonnetta.
Matti Laitinen
Venezuelan presidentin karikkoiset suhteet Washingtoniin
Venezuelan presidentti Hugo Chávez kertoi 16.9.2004 ABC Newsin toimittaja David Koppelille antamassaan haastattelussa, että hänellä todisteita siitä, että USA suunnittelee invaasiota Venezuelaan.
Koppel: Kertokaa minulle jotain nuoruudestanne, koska useimmat amerikkalaiset eivät tiedä siitä juurikaan mitään.
Chávez: Tervehdin kaikkia ihmisiä, jotka katselevat ja kuuntelevat tätä ohjelmaa. Minä olin maatilan lapsi Etelä-Venezuelan tasangoilta. Perheeni oli hyvin köyhä. Minä kasvoin talossa, joka oli rakennettu palmunlehvistä ja jossa oli maalattia.
Myöhemmin minä ja veljeni olimme niin onnekkaita, että me pääsimme käymään koulua. Meitä oli kaikkiaan kuusi. Isäni ja äitini työskentelivät kummatkin opettajina. He painottivat meille opiskelujen tärkeyttä. Kotikaupungistani 99 lasta sadasta ei päässyt kouluun. Tällaista oli köyhimpien talonpoikien kurjuus.
Myöhemmin ollessani nuori urheilija. Kerroin tälle sanfranciscolaiselle ystävälle, että yksi minun suurimmista unelmistani oli pelata syöttäjänä San Francisco Giants –baseballseurassa. Pelasin paljon baseballia. Se oli intohimoni. Maalasin. Halusin olla taidemaalari. Lauloin. Laulan vähän yhä vieläkin.
16-vuotiaana liityin armeijaan. Minusta ei tullut sotilasta ammatin vuoksi, vaan siksi, että se oli keino köyhälistöluokan nuorukaiselle päästä provinssista maan keskukseen baseballin pariin, mikä oli unelmani.
Pidin armeijassa olosta. Minusta kehkeytyi isänmaallinen sotilas. Tämä on olennaista, sillä minä olen isänmaallinen sotilas.
Koppel: Minä luin, että te paljastitte myöhemmin teidän isoisänne tai isoisänne isän olleen gerilla-taistelija. Oliko näin?
Chávez: Tämä tapahtui 100 vuotta sitten. Hän oli minun isoisäni isä. Ollessani lapsi isoäitini ja hänen äitinsä kertoivat tarinoita. Minulle kerrottiin, että minulla oli murhanhimoinen isoisän isä. Se kolahti minuun.
Mutta aikuistuttuani luin isänmaani historiaa, historiaa joka on 20. vuosisadalta. Selvitin itselleni, ettei hän ollut murhamies vaan gerilla. Hän oli yksi viimeisiä miehiä hevosen selässä. Tuolloin vallitsi Pancho Villan, Emiliano Zapatan ja San Dinon aikakausi. Isoisäni isä oli yksi noista ratsumiehistä, jotka vastustivat imperialismia.
Koppel: Te olette mies, joka rakastaa puhumista. Te olette monien sanojen mies. Panen teidät nyt pieneen testiin. Kuvailkaa kolmella sanalla itseänne.
Chávez: Sotilas, isänmaallinen ja vallankumouksellinen.
Koppel: Vallankumouksellinen on kapinoitava jotakin vastaan. Mitä vastaan te kapinoitte?
Chávez: Minä olen kapinoinut vuosia epäoikeudenmukaisuutta, epätasa-arvoa, nöyryytystä, moraalittomuutta ja ihmisolentojen riistoa vastaan.
Yksi suurimmista kapinallisista, jota minä todella arvostan on Kristus. Hän oli kapinallinen. Hänet ristiinnaulittiin. Hän taisteli sellaista vakiintunutta valtaa vastaan, joka alisti muita. Hän oli kapinallinen rakkaudesta ihmisolentoja kohtaan. Totuudesta ja rakkaudesta johtuen, rakkaudesta jokaiseen ihmisolentoon, jokaiseen naiseen, jokaisen lapseen, jokaiseen mieheen ja veljeen.
Minä uskon sinunkin olevan veli. En näe sinua ylä- tai alapuolellani. En koe sinua paremmaksi tai huonommaksi. Me olemme tasa-arvoisia. Sinun kameramiehesi ja valokuvaajasi ovat tasa-arvoisia. Miehet ja naiset, jotka näkevät sinut ja meidät, ovat tasa-arvoisia. He ovat tosi veljiä ja sisaria.
Koppel: Käsitän, mitä sanoitte ja ymmärrän, ettette tunne samanlaista rakkautta USA:n hallitusta kohtaan.
Chávez: Asiassa on syvällinen ero. Hyvin perustavanlaatuinen ero tämän hallituksen kanssa siitä asti, kun Mr. Bush tuli valtaan. Meitä vastaan – Venezuelaa vastaan – on kohdistettu jatkuvaa vihamielisyyttä samoin kuin henkilökohtaisesti minuakin kohtaan. Heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta Venezuelan itsenäisyyttä ja maan valtiojohtajaa kohtaan.
Toisaalta muistutan, että tapasin viime yönä täällä joitakin demokraatteja ja republikaaneja. Huomenna olen usean muun seurassa. Tapaan huomenna Jesse Jacksonin.
Näin tänään Danny Groverin. Olemme hyviä ystäviä. Sanoin heille kuten sanon kaikille, että Clintonin kanssa oli toisin. Silloin ei ollut tilaisuutta halveksia jompaa kumpaa puolta.
Nykyinen hallinto on todella rikkonut kaikkia demokratian protokollia ja kansan kunnioitusta. Venezuelan vallankaappaus oli tehtailtu Washingtonissa. Minulle oli määrätty kuolemantuomio. Niin on tehty myös hiljattain. Pastori Pat Robertson, joka on presidentille hyvin läheinen, vaati minun fyysistä eliminoimistani.
Kenties Kristus suosittelee, kun meitä sivalletaan poskelle, että me kääntäisimme toisenkin poskemme. Meillä on molemmat posket jo sinipunaisina, koska me olemme kääntäneet poskeamme niin monta kertaa. Mutta me emme tee koskaan heille samoin, koska me rakastamme Yhdysvaltain kansaa. Me tahdomme olla sen kansan veljiä ja sisaria riippumatta maan hallituksesta.
Koppel: Minä aion järkyttää teitä hieman, mutta nämä ovat teidän sanojanne. Te nimititte presidentti Bushia perseenreiäksi.
Chávez: Minä olen sanonut hänestä kaikenlaista. En tiedä, olenko käyttänyt täsmällisesti tuota ilmaisua. Mutta olen ollut todella tiukkana hänelle. Minä olen aina vastannut nimittelyistäni. Minut on nimetty uhkaksi mantereellemme. Minusta on sanottu, että suojelen terroristeja.
USA:n ulkoministeriön virallisissa raporteissa todetaan näin. Ulkoministerinne on matkustanut Etelä-Amerikan halki ja vaatinut julkisesti, että minut on eristettävä, että minä olen uhka ja että käy-tän öljyä kukistaakseni järjestyksen Latinalaisessa Amerikassa. Jotkut ulkoministerit väittävät, että olen liittoutunut huumekauppiaiden kanssa. Nämä ovat sarja valheita ja vihamielisyyksiä, joihin vastaan joskus. Toisinaan mekin korotamme ääntämme.
Koppel: Oletteko saanut ainuttakaan hyvää signaalia viime aikoina Washingtonista?
Chávez: Todella hyviä signaaleja? Emme. Sinä tiedät varmaan oikein hyvin, missä minun lääkintä-joukkueeni on? USA:n hallitus rikkoo maansa lakeja ja sopimuksia estämällä lääkäreitäni saapu-masta New Yorkiin. Missä ovat minun sotilasosastoni henkilöstöpäällikkö ja turvallisuuspäällikköni? Lentokoneessa. Heidät on lukittu sinne kahdeksi päiväksi, eivätkä he pääse sieltä ulos.
Tuollaisia signaaleja me olemme vastaanottaneet. Eilen he julkaisivat raportin, jossa sanottiin, että Venezuela ei harjoita yhteistyötä huumeiden vastaisessa kamppailussa. Ehdottomasti valheellista. Me olemme takavarikoineet tänä vuonna huumeiden salakuljettajilta ennätysmäärän kokaiinia.
Koppel: Minun yhteyteni USA:n tiedustelupalveluihin ovat kertoneet, että te olette Al Qaidan jäsen. Olette myös muiden terroristiryhmien jäsen. Niillä on lupa operoida Venezuelassa. Tottako?
Chávez: Täyttä sontaa. Yhteen aikaan joku höpisi, että bin Laden voisi olla Venezuelassa. Voiko kukaan koskaan väittää niin?
Koppel: Ei tietääkseni.
Chávez: Ne ovat osana valheita, joita kierrätetään. Se on osa kokonaisesta huhujen ketjusta tässä kampanjassa, jolla oikeutetaan minun kuolemani, koska vastikään Pat Robertson ja entinen CIA:n agentti lisäsivät, että minun pitäisi olla jo kuollut, koska minä olen uhka. Uhat on likvidoitava, ne pyyhittävä pois tai tapettava. Tuollainen oikeuttaisi yhä suuremman aggression meitä vastaan.
Koppel: Se oli kahjosti heitetty. Pat Robertson lisäsi myöhemmin itsekin, että se oli typerästi sanottu. Varmastikaan yksikään hallituksen jäsen ei suvaitse hänen sanomaansa. Miksi te takerrutte yksityisen kansalaisen typeriin sanomisiin ja sysäätte sen USA:n hallitukselle?
Chávez: Niin tarkastelkaamme asiaa. USA:n hallituksen on hylättävä – olisi pitänyt hylätä termi terroristi, jota Robertson viljeli. USA:n hallitus loukkasi vakavasti kansainvälisiä ja kansallisia lakeja, mukaan lukien kansainvälistä lakia terrorismista kutsumalla valtiopäämiestä murhaajaksi.
USA:n hallituksen pitäisi vangita tämä herrasmies Robertson. Näin ollen he suojelevat terroristia ei ainoastaan Robertsonia. Miamin televisiokanavilla on esiintynyt useita ihmisiä – mukaan lukien venezuelalaisia terroristeja, jotka osallistuivat vallankaappaushankkeeseen ja jotka elävät vapaina USA:ssa – vaatimassa minun kuolemaani. Maan hallitus ei hievauta edes sormeaan.
Koppel: Kun tarkastelee sanomaanne, voi päätyä helposti johtopäätökseen, että te tahdotte painostaa USA:ta.
Chávez: Imperiumia on hyvin vaikea lyödä polvilleen. Tuo ei ole minun vaatimukseni. Se olisi jotakin täysin epäsuhtaista. Me haluamme, että me molemmat seisomme omilla jaloillamme. Molemmat seisovat ja istuvat. Tai jos me polvistumme, molemmat meistä polvistuvat. Sitä olisi rukoiltava – rukoiltava kuten me kristityt rukoilemme.
Kysymys on öljystä. Sallikaa minun selvittää. Ja minä selvitän tämän USA:n kansalle. USA:n kansan pitäisi tietää, että me olemme USA:ssa sellaisen suuren öljyalueen omistajia, jossa sijaitsee kahdeksan pääöljynjalostamoa. Tämän yhtiön arvo on yli 10 miljardia dollaria.
Me olemme yksi suurimmista investoijista Latinalaisessa Amerikassa. Minä arvelen, että me olemme Latinalaisen Amerikan pääinvestoija USA:ssa. Me olemme työllistäneet yli 2 000 usalaista työntekijää ja heidän perheensä. Me maksamme veroja USA:n hallitukselle. Me teemme yhteistyötä useiden maan kaupunkien ja pormestarien kanssa.
USA:ssa eletään kauheaa Katrina-murhenäytelmää. Me lähetimme jo ensimmäisistä päivistä alkaen oman avustusryhmämme tueksi yhdelle jalostamollemme. Me olemme auttaneet ja jopa pelastaneet ihmisiä alueella. Käytännöllisesti kukaan USA:ssa ei tiedä, että me olemme lahjoittaneet miljoonia dollareita Lousianaan New Orleansin Punaiselle Ristille. Me pidämme huolta yli 5 000 uhrista. Me aiomme tarjota bensiiniä ilmaiseksi tai alennuksella köyhimmille yhteisöille. Aloitamme New Orleansista ja sen ympäristöstä. USA:n kansan pitäisi tietää tämä.
Ainoa kerta, kun olen sanonut että Venezuela ei toimittaisi öljyä USA:han, ei ollut uhkaus. Se oli paremminkin vastaus uhkaan – USA:n invaasion uhkaan. Meillä on todisteita, jotka viittaavat täysin hullunrohkeaan sotilaalliseen sekaantumiseen Venezuelassa.
Koppel: Sallikaa minun keskeyttää. Sanoitteko te, että olette paljastaneet todisteita Venezuelaan kohdistuvasta invaasiosta vai että jos te paljastatte tämä suunnitelman?
Chávez: Minä kerron teille, että minulla on todisteita Venezuelaan kohdistuvasta invaasiosta. Vieläkin enemmän. Meillä on asiakirjoja, jotka selvittävät kuinka monta pommikonetta ylittää Venezuelan ensimmäisenä invaasiopäivänä, kuinka monta Atlantin ylittävää kuljetusalusta ja lentotukialusta tarvitaan tapahtuman aikana.
Äskettäin Curacaoon purjehti lentotukialus. Fakta, että (USA:n) sotilaat olisivat muka poistumassa, oli valhetta. He vain harhauttivat. Kaikki on dokumentoitu. Suunnitelmaa kutsutaan ”Balboaksi”. Operaation kohteena on Venezuela.
Kasvokkain tätä skenariota vasten, minä sanon, että jos tällaista tapahtuisi, USA voisi unohtaa 1,5 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Jokaisena päivänä seitsenvuotisen valtakauteni aikana olemme toimittaneet sen. Me olemme epäonnistuneet vain kerran – ainoastaan yhtenä päivänä jolloin meidät kukistettiin. Meidät nujerrettiin Washingtonin tukemalla vallankaappauksella – öljysabotaasilla.
Koppel: Herra presidentti, jos teillä on dokumentti tästä suunnitelmasta, voisitteko suoda sen asiakirjan saatavilleni.
Chávez: Minä voin lähettää sen sinulle. En kokonaisuudessaan vaan osan siitä. Voit olla siitä varma. Voin lähettää sinulle karttoja ja kaikkea muuta ja sinä voit esittää ne USA:n kansalaisille. Mutta en voi kertoa, mistä saimme sen haltuumme. Meidän suojeltava lähdettämme ja sitä, miten saimme sen sotilastiedustelusta.
Kukaan ei voi kieltää Balboa-suunnitelmaa. Me teemme sille vastasuunnitelman. Tämä on vastaus USA:n hallitukselle, jos se yrittää hullunrohkeaa temppua hyökkäämällä meidän kimppuumme. Se merkitsisi 100 vuoden kestoista sotaa. Me olemme valmistautuneet.
He eivät onnistuisi hallitsemaan Venezuelaa. Samoin kuin he eivät ole onnistuneet Irakissakaan. Minun vaikutelmani on se, että Venezuelassa olisi vastarintaliikettä tämän mantereen muistakin osista. Öljyn hinta saattaisi kohota 100 tai 120 dollariin barrelilta.
Koppel: Voitteko ymmärtää, miksi ihmiset ajattelevat teidän olevan epäystävällinen USA:n hallitukselle? Teidän lähimpien ystävienne joukossa ovat Kuuba, Syyria, Iran ja Libya. Nämä valtiot USA on todennut vihamielisiksi, jos ei ihan terroristivaltioiksi.
Chávez: Kuuba on paljon enemmän kuin ystävä. Kuuban kansa ja sen johtaja Fidel Castro ovat huomattavasti enemmän kuin ystäviä. Me olemme liittyneet taisteluun, jota kuvataan kunkin maan suunnitelmissa ja meidän historiamme juurissa.
Kuubaan on hyökätty. USA:n hallitus on tehnyt väkivaltaa Kuuballe. Tätä on jatkunut yli 40 vuotta. Tämä epähumaani kauppasaarto, tämä epäoikeudenmukainen taloussaarto, josta YK on antanut väsyksiin asti julkilausumia pyytäen USA:ta lopettamaan se. Samoin teki Paavi Johannes Paavali II. Mautonta, kohtuutonta, ja mielivaltaista kauppasaartoa vain jatketaan. Kuuba on pahoinpidelty osapuoli. Me olemme Kuuban veljiä.
Me olemme myös Gaddafin ystäviä. Me olemme osa öljyntuottajamaita. Tänä aamuna tapaan Iranin presidentin. Me olemme kaikki OPECin jäsenmaita.
Minulla on hyvin läheiset suhteet Lulaan. Minä olen Jamaikan pääministerin hyvä ystävä. Olen hyvin läheinen niille edustajainhuoneen jäsenille, jotka vierailivat täällä viime yönä (Delahunt ja Burton).
Nyt sinä et voi väittää, että Venezuela on maa, joka harjoittaa aggressioita USA:ta kohtaan tai että se on USA:n vihollinen, koska se avannut ovensa maailmaan. Meillä on avoimet suhteet Kiinan kanssa. Meillä on hyvät välit Kolumbian kanssa. Meillä on hyvät suhteet kaikkien kanssa.
Koppel: Jos USA ei hyökkää Venezuelaan, voiko USA:n kansa luottaa siihen, että Venezuela toimittaa yhtä paljon öljyä USA:han kuin ennenkin?
Chávez: Totta kai. Jos annat minulle kartan, osoitan sen yksinkertaisesti. Useimmat yhdysvaltalaisista öljy-yhtiöistä työskentelevät Venezuelassa – ChevronTexaco ja ExxonMobil – ja ne tuottavat öljyä. Tapasin hyvin pikaisesti noiden yhtiöiden johtoa. Äskettäin Chevronin maailmanjohtaja saa-pui luokseni ja ilmoitti, että he tahtovat sijoittaa yli viisi miljardia dollaria. He voittivat juuri toimi-luvan kaasuun. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt suunnittelevat jatkavansa investointejaan Venezuelassa kaasuun ja öljyyn.
Näinä Katrinan päivinä, tänään tai huomenna, tankkialus tuo Venezuelasta 300 000 barrelia bensiiniä Lousianaan. Se on ensimmäinen neljästä tai viidestä lisälaivasta, jonka olemme lähettäneet avuksi helpottamaan maan tilannetta. Näin me olemme toimineet. Sinä lämäiset minua poskeen ja minä yritän vastata siihen auttamalla sinua. Minä en välitä. Me emme tee tätä USA:n hallinnon hy-väksi. Me teemme tämän USA:n kansan vuoksi.
Meillä ei ole minkäänlaisia aikeita muuttaa millään tavoin USA:han suuntatutuvia öljytoimituksia. Lisäksi Venezuelalla on maailman tärkeimmät öljyvarannot. Tiedätkö paljonko USA:lla on öljyä varastossa? 20 miljardia barrelia. USA:n päivittäinen kulutus on 20 miljoonaa barrelia.
Venezuelalla on varmuusvarastoissa 300 miljardia barrelia öljyä. Meillä on maailman toiseksi tärkeimmät kaasuvarat tällä USA:n mantereella tai koko maailmassa.
Me haluamme jakaa öljyämme ja kaasuamme USA:n ja myöskin Karibian alueen maiden kanssa sekä myös Kiinan, Intian, Argentiinan ja Brasilian kanssa. Nyt me olemme Orinoco-joella. Toivon, että voisit vierailla Orinocolla ja tehdä siellä erikoisohjelman öljystä, koska tarjoamme USA:lle yli 150 vuodeksi taattuja öljylähteitä. Tuolloin meistä molemmat pukkaavat jo päivänkakkaraa.
Koppel: Herra presidentti, saanen kiittää teitä tuosta tiedonannosta. Te olette ollut runsaskätinen aikanne suhteen ja on ollut miellyttävää keskustella kanssanne. Kiitos teille todella paljon.
Chávez: Salli minun kiittää sinua. Haluaisin kätellä sinua. Toivon, että voisit tulla käymään Venezuelaan. Salli minun kutsua sinut. Tervehtikäämme USA:n eheää kansaa.
Huomenna ajattelin kävellä jossain New Yorkin lähistöllä. Me menemme kirkkoon tervehtimään Jesse Jacksonia. Sen jälkeen aion pelata erän baseballia muutaman Yankeesin pelaajan kanssa.
Me rakastamme USA:n kansaa ja me haluamme rauhan ja veljien maailman. Jumala suo, että siitä on kysymys. Kiitos.
Suomennos: Matti Laitinen
Venezuelan presidentti Hugo Chávez kertoi 16.9.2004 ABC Newsin toimittaja David Koppelille antamassaan haastattelussa, että hänellä todisteita siitä, että USA suunnittelee invaasiota Venezuelaan.
Koppel: Kertokaa minulle jotain nuoruudestanne, koska useimmat amerikkalaiset eivät tiedä siitä juurikaan mitään.
Chávez: Tervehdin kaikkia ihmisiä, jotka katselevat ja kuuntelevat tätä ohjelmaa. Minä olin maatilan lapsi Etelä-Venezuelan tasangoilta. Perheeni oli hyvin köyhä. Minä kasvoin talossa, joka oli rakennettu palmunlehvistä ja jossa oli maalattia.
Myöhemmin minä ja veljeni olimme niin onnekkaita, että me pääsimme käymään koulua. Meitä oli kaikkiaan kuusi. Isäni ja äitini työskentelivät kummatkin opettajina. He painottivat meille opiskelujen tärkeyttä. Kotikaupungistani 99 lasta sadasta ei päässyt kouluun. Tällaista oli köyhimpien talonpoikien kurjuus.
Myöhemmin ollessani nuori urheilija. Kerroin tälle sanfranciscolaiselle ystävälle, että yksi minun suurimmista unelmistani oli pelata syöttäjänä San Francisco Giants –baseballseurassa. Pelasin paljon baseballia. Se oli intohimoni. Maalasin. Halusin olla taidemaalari. Lauloin. Laulan vähän yhä vieläkin.
16-vuotiaana liityin armeijaan. Minusta ei tullut sotilasta ammatin vuoksi, vaan siksi, että se oli keino köyhälistöluokan nuorukaiselle päästä provinssista maan keskukseen baseballin pariin, mikä oli unelmani.
Pidin armeijassa olosta. Minusta kehkeytyi isänmaallinen sotilas. Tämä on olennaista, sillä minä olen isänmaallinen sotilas.
Koppel: Minä luin, että te paljastitte myöhemmin teidän isoisänne tai isoisänne isän olleen gerilla-taistelija. Oliko näin?
Chávez: Tämä tapahtui 100 vuotta sitten. Hän oli minun isoisäni isä. Ollessani lapsi isoäitini ja hänen äitinsä kertoivat tarinoita. Minulle kerrottiin, että minulla oli murhanhimoinen isoisän isä. Se kolahti minuun.
Mutta aikuistuttuani luin isänmaani historiaa, historiaa joka on 20. vuosisadalta. Selvitin itselleni, ettei hän ollut murhamies vaan gerilla. Hän oli yksi viimeisiä miehiä hevosen selässä. Tuolloin vallitsi Pancho Villan, Emiliano Zapatan ja San Dinon aikakausi. Isoisäni isä oli yksi noista ratsumiehistä, jotka vastustivat imperialismia.
Koppel: Te olette mies, joka rakastaa puhumista. Te olette monien sanojen mies. Panen teidät nyt pieneen testiin. Kuvailkaa kolmella sanalla itseänne.
Chávez: Sotilas, isänmaallinen ja vallankumouksellinen.
Koppel: Vallankumouksellinen on kapinoitava jotakin vastaan. Mitä vastaan te kapinoitte?
Chávez: Minä olen kapinoinut vuosia epäoikeudenmukaisuutta, epätasa-arvoa, nöyryytystä, moraalittomuutta ja ihmisolentojen riistoa vastaan.
Yksi suurimmista kapinallisista, jota minä todella arvostan on Kristus. Hän oli kapinallinen. Hänet ristiinnaulittiin. Hän taisteli sellaista vakiintunutta valtaa vastaan, joka alisti muita. Hän oli kapinallinen rakkaudesta ihmisolentoja kohtaan. Totuudesta ja rakkaudesta johtuen, rakkaudesta jokaiseen ihmisolentoon, jokaiseen naiseen, jokaisen lapseen, jokaiseen mieheen ja veljeen.
Minä uskon sinunkin olevan veli. En näe sinua ylä- tai alapuolellani. En koe sinua paremmaksi tai huonommaksi. Me olemme tasa-arvoisia. Sinun kameramiehesi ja valokuvaajasi ovat tasa-arvoisia. Miehet ja naiset, jotka näkevät sinut ja meidät, ovat tasa-arvoisia. He ovat tosi veljiä ja sisaria.
Koppel: Käsitän, mitä sanoitte ja ymmärrän, ettette tunne samanlaista rakkautta USA:n hallitusta kohtaan.
Chávez: Asiassa on syvällinen ero. Hyvin perustavanlaatuinen ero tämän hallituksen kanssa siitä asti, kun Mr. Bush tuli valtaan. Meitä vastaan – Venezuelaa vastaan – on kohdistettu jatkuvaa vihamielisyyttä samoin kuin henkilökohtaisesti minuakin kohtaan. Heillä ei ole minkäänlaista kunnioitusta Venezuelan itsenäisyyttä ja maan valtiojohtajaa kohtaan.
Toisaalta muistutan, että tapasin viime yönä täällä joitakin demokraatteja ja republikaaneja. Huomenna olen usean muun seurassa. Tapaan huomenna Jesse Jacksonin.
Näin tänään Danny Groverin. Olemme hyviä ystäviä. Sanoin heille kuten sanon kaikille, että Clintonin kanssa oli toisin. Silloin ei ollut tilaisuutta halveksia jompaa kumpaa puolta.
Nykyinen hallinto on todella rikkonut kaikkia demokratian protokollia ja kansan kunnioitusta. Venezuelan vallankaappaus oli tehtailtu Washingtonissa. Minulle oli määrätty kuolemantuomio. Niin on tehty myös hiljattain. Pastori Pat Robertson, joka on presidentille hyvin läheinen, vaati minun fyysistä eliminoimistani.
Kenties Kristus suosittelee, kun meitä sivalletaan poskelle, että me kääntäisimme toisenkin poskemme. Meillä on molemmat posket jo sinipunaisina, koska me olemme kääntäneet poskeamme niin monta kertaa. Mutta me emme tee koskaan heille samoin, koska me rakastamme Yhdysvaltain kansaa. Me tahdomme olla sen kansan veljiä ja sisaria riippumatta maan hallituksesta.
Koppel: Minä aion järkyttää teitä hieman, mutta nämä ovat teidän sanojanne. Te nimititte presidentti Bushia perseenreiäksi.
Chávez: Minä olen sanonut hänestä kaikenlaista. En tiedä, olenko käyttänyt täsmällisesti tuota ilmaisua. Mutta olen ollut todella tiukkana hänelle. Minä olen aina vastannut nimittelyistäni. Minut on nimetty uhkaksi mantereellemme. Minusta on sanottu, että suojelen terroristeja.
USA:n ulkoministeriön virallisissa raporteissa todetaan näin. Ulkoministerinne on matkustanut Etelä-Amerikan halki ja vaatinut julkisesti, että minut on eristettävä, että minä olen uhka ja että käy-tän öljyä kukistaakseni järjestyksen Latinalaisessa Amerikassa. Jotkut ulkoministerit väittävät, että olen liittoutunut huumekauppiaiden kanssa. Nämä ovat sarja valheita ja vihamielisyyksiä, joihin vastaan joskus. Toisinaan mekin korotamme ääntämme.
Koppel: Oletteko saanut ainuttakaan hyvää signaalia viime aikoina Washingtonista?
Chávez: Todella hyviä signaaleja? Emme. Sinä tiedät varmaan oikein hyvin, missä minun lääkintä-joukkueeni on? USA:n hallitus rikkoo maansa lakeja ja sopimuksia estämällä lääkäreitäni saapu-masta New Yorkiin. Missä ovat minun sotilasosastoni henkilöstöpäällikkö ja turvallisuuspäällikköni? Lentokoneessa. Heidät on lukittu sinne kahdeksi päiväksi, eivätkä he pääse sieltä ulos.
Tuollaisia signaaleja me olemme vastaanottaneet. Eilen he julkaisivat raportin, jossa sanottiin, että Venezuela ei harjoita yhteistyötä huumeiden vastaisessa kamppailussa. Ehdottomasti valheellista. Me olemme takavarikoineet tänä vuonna huumeiden salakuljettajilta ennätysmäärän kokaiinia.
Koppel: Minun yhteyteni USA:n tiedustelupalveluihin ovat kertoneet, että te olette Al Qaidan jäsen. Olette myös muiden terroristiryhmien jäsen. Niillä on lupa operoida Venezuelassa. Tottako?
Chávez: Täyttä sontaa. Yhteen aikaan joku höpisi, että bin Laden voisi olla Venezuelassa. Voiko kukaan koskaan väittää niin?
Koppel: Ei tietääkseni.
Chávez: Ne ovat osana valheita, joita kierrätetään. Se on osa kokonaisesta huhujen ketjusta tässä kampanjassa, jolla oikeutetaan minun kuolemani, koska vastikään Pat Robertson ja entinen CIA:n agentti lisäsivät, että minun pitäisi olla jo kuollut, koska minä olen uhka. Uhat on likvidoitava, ne pyyhittävä pois tai tapettava. Tuollainen oikeuttaisi yhä suuremman aggression meitä vastaan.
Koppel: Se oli kahjosti heitetty. Pat Robertson lisäsi myöhemmin itsekin, että se oli typerästi sanottu. Varmastikaan yksikään hallituksen jäsen ei suvaitse hänen sanomaansa. Miksi te takerrutte yksityisen kansalaisen typeriin sanomisiin ja sysäätte sen USA:n hallitukselle?
Chávez: Niin tarkastelkaamme asiaa. USA:n hallituksen on hylättävä – olisi pitänyt hylätä termi terroristi, jota Robertson viljeli. USA:n hallitus loukkasi vakavasti kansainvälisiä ja kansallisia lakeja, mukaan lukien kansainvälistä lakia terrorismista kutsumalla valtiopäämiestä murhaajaksi.
USA:n hallituksen pitäisi vangita tämä herrasmies Robertson. Näin ollen he suojelevat terroristia ei ainoastaan Robertsonia. Miamin televisiokanavilla on esiintynyt useita ihmisiä – mukaan lukien venezuelalaisia terroristeja, jotka osallistuivat vallankaappaushankkeeseen ja jotka elävät vapaina USA:ssa – vaatimassa minun kuolemaani. Maan hallitus ei hievauta edes sormeaan.
Koppel: Kun tarkastelee sanomaanne, voi päätyä helposti johtopäätökseen, että te tahdotte painostaa USA:ta.
Chávez: Imperiumia on hyvin vaikea lyödä polvilleen. Tuo ei ole minun vaatimukseni. Se olisi jotakin täysin epäsuhtaista. Me haluamme, että me molemmat seisomme omilla jaloillamme. Molemmat seisovat ja istuvat. Tai jos me polvistumme, molemmat meistä polvistuvat. Sitä olisi rukoiltava – rukoiltava kuten me kristityt rukoilemme.
Kysymys on öljystä. Sallikaa minun selvittää. Ja minä selvitän tämän USA:n kansalle. USA:n kansan pitäisi tietää, että me olemme USA:ssa sellaisen suuren öljyalueen omistajia, jossa sijaitsee kahdeksan pääöljynjalostamoa. Tämän yhtiön arvo on yli 10 miljardia dollaria.
Me olemme yksi suurimmista investoijista Latinalaisessa Amerikassa. Minä arvelen, että me olemme Latinalaisen Amerikan pääinvestoija USA:ssa. Me olemme työllistäneet yli 2 000 usalaista työntekijää ja heidän perheensä. Me maksamme veroja USA:n hallitukselle. Me teemme yhteistyötä useiden maan kaupunkien ja pormestarien kanssa.
USA:ssa eletään kauheaa Katrina-murhenäytelmää. Me lähetimme jo ensimmäisistä päivistä alkaen oman avustusryhmämme tueksi yhdelle jalostamollemme. Me olemme auttaneet ja jopa pelastaneet ihmisiä alueella. Käytännöllisesti kukaan USA:ssa ei tiedä, että me olemme lahjoittaneet miljoonia dollareita Lousianaan New Orleansin Punaiselle Ristille. Me pidämme huolta yli 5 000 uhrista. Me aiomme tarjota bensiiniä ilmaiseksi tai alennuksella köyhimmille yhteisöille. Aloitamme New Orleansista ja sen ympäristöstä. USA:n kansan pitäisi tietää tämä.
Ainoa kerta, kun olen sanonut että Venezuela ei toimittaisi öljyä USA:han, ei ollut uhkaus. Se oli paremminkin vastaus uhkaan – USA:n invaasion uhkaan. Meillä on todisteita, jotka viittaavat täysin hullunrohkeaan sotilaalliseen sekaantumiseen Venezuelassa.
Koppel: Sallikaa minun keskeyttää. Sanoitteko te, että olette paljastaneet todisteita Venezuelaan kohdistuvasta invaasiosta vai että jos te paljastatte tämä suunnitelman?
Chávez: Minä kerron teille, että minulla on todisteita Venezuelaan kohdistuvasta invaasiosta. Vieläkin enemmän. Meillä on asiakirjoja, jotka selvittävät kuinka monta pommikonetta ylittää Venezuelan ensimmäisenä invaasiopäivänä, kuinka monta Atlantin ylittävää kuljetusalusta ja lentotukialusta tarvitaan tapahtuman aikana.
Äskettäin Curacaoon purjehti lentotukialus. Fakta, että (USA:n) sotilaat olisivat muka poistumassa, oli valhetta. He vain harhauttivat. Kaikki on dokumentoitu. Suunnitelmaa kutsutaan ”Balboaksi”. Operaation kohteena on Venezuela.
Kasvokkain tätä skenariota vasten, minä sanon, että jos tällaista tapahtuisi, USA voisi unohtaa 1,5 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Jokaisena päivänä seitsenvuotisen valtakauteni aikana olemme toimittaneet sen. Me olemme epäonnistuneet vain kerran – ainoastaan yhtenä päivänä jolloin meidät kukistettiin. Meidät nujerrettiin Washingtonin tukemalla vallankaappauksella – öljysabotaasilla.
Koppel: Herra presidentti, jos teillä on dokumentti tästä suunnitelmasta, voisitteko suoda sen asiakirjan saatavilleni.
Chávez: Minä voin lähettää sen sinulle. En kokonaisuudessaan vaan osan siitä. Voit olla siitä varma. Voin lähettää sinulle karttoja ja kaikkea muuta ja sinä voit esittää ne USA:n kansalaisille. Mutta en voi kertoa, mistä saimme sen haltuumme. Meidän suojeltava lähdettämme ja sitä, miten saimme sen sotilastiedustelusta.
Kukaan ei voi kieltää Balboa-suunnitelmaa. Me teemme sille vastasuunnitelman. Tämä on vastaus USA:n hallitukselle, jos se yrittää hullunrohkeaa temppua hyökkäämällä meidän kimppuumme. Se merkitsisi 100 vuoden kestoista sotaa. Me olemme valmistautuneet.
He eivät onnistuisi hallitsemaan Venezuelaa. Samoin kuin he eivät ole onnistuneet Irakissakaan. Minun vaikutelmani on se, että Venezuelassa olisi vastarintaliikettä tämän mantereen muistakin osista. Öljyn hinta saattaisi kohota 100 tai 120 dollariin barrelilta.
Koppel: Voitteko ymmärtää, miksi ihmiset ajattelevat teidän olevan epäystävällinen USA:n hallitukselle? Teidän lähimpien ystävienne joukossa ovat Kuuba, Syyria, Iran ja Libya. Nämä valtiot USA on todennut vihamielisiksi, jos ei ihan terroristivaltioiksi.
Chávez: Kuuba on paljon enemmän kuin ystävä. Kuuban kansa ja sen johtaja Fidel Castro ovat huomattavasti enemmän kuin ystäviä. Me olemme liittyneet taisteluun, jota kuvataan kunkin maan suunnitelmissa ja meidän historiamme juurissa.
Kuubaan on hyökätty. USA:n hallitus on tehnyt väkivaltaa Kuuballe. Tätä on jatkunut yli 40 vuotta. Tämä epähumaani kauppasaarto, tämä epäoikeudenmukainen taloussaarto, josta YK on antanut väsyksiin asti julkilausumia pyytäen USA:ta lopettamaan se. Samoin teki Paavi Johannes Paavali II. Mautonta, kohtuutonta, ja mielivaltaista kauppasaartoa vain jatketaan. Kuuba on pahoinpidelty osapuoli. Me olemme Kuuban veljiä.
Me olemme myös Gaddafin ystäviä. Me olemme osa öljyntuottajamaita. Tänä aamuna tapaan Iranin presidentin. Me olemme kaikki OPECin jäsenmaita.
Minulla on hyvin läheiset suhteet Lulaan. Minä olen Jamaikan pääministerin hyvä ystävä. Olen hyvin läheinen niille edustajainhuoneen jäsenille, jotka vierailivat täällä viime yönä (Delahunt ja Burton).
Nyt sinä et voi väittää, että Venezuela on maa, joka harjoittaa aggressioita USA:ta kohtaan tai että se on USA:n vihollinen, koska se avannut ovensa maailmaan. Meillä on avoimet suhteet Kiinan kanssa. Meillä on hyvät välit Kolumbian kanssa. Meillä on hyvät suhteet kaikkien kanssa.
Koppel: Jos USA ei hyökkää Venezuelaan, voiko USA:n kansa luottaa siihen, että Venezuela toimittaa yhtä paljon öljyä USA:han kuin ennenkin?
Chávez: Totta kai. Jos annat minulle kartan, osoitan sen yksinkertaisesti. Useimmat yhdysvaltalaisista öljy-yhtiöistä työskentelevät Venezuelassa – ChevronTexaco ja ExxonMobil – ja ne tuottavat öljyä. Tapasin hyvin pikaisesti noiden yhtiöiden johtoa. Äskettäin Chevronin maailmanjohtaja saa-pui luokseni ja ilmoitti, että he tahtovat sijoittaa yli viisi miljardia dollaria. He voittivat juuri toimi-luvan kaasuun. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt suunnittelevat jatkavansa investointejaan Venezuelassa kaasuun ja öljyyn.
Näinä Katrinan päivinä, tänään tai huomenna, tankkialus tuo Venezuelasta 300 000 barrelia bensiiniä Lousianaan. Se on ensimmäinen neljästä tai viidestä lisälaivasta, jonka olemme lähettäneet avuksi helpottamaan maan tilannetta. Näin me olemme toimineet. Sinä lämäiset minua poskeen ja minä yritän vastata siihen auttamalla sinua. Minä en välitä. Me emme tee tätä USA:n hallinnon hy-väksi. Me teemme tämän USA:n kansan vuoksi.
Meillä ei ole minkäänlaisia aikeita muuttaa millään tavoin USA:han suuntatutuvia öljytoimituksia. Lisäksi Venezuelalla on maailman tärkeimmät öljyvarannot. Tiedätkö paljonko USA:lla on öljyä varastossa? 20 miljardia barrelia. USA:n päivittäinen kulutus on 20 miljoonaa barrelia.
Venezuelalla on varmuusvarastoissa 300 miljardia barrelia öljyä. Meillä on maailman toiseksi tärkeimmät kaasuvarat tällä USA:n mantereella tai koko maailmassa.
Me haluamme jakaa öljyämme ja kaasuamme USA:n ja myöskin Karibian alueen maiden kanssa sekä myös Kiinan, Intian, Argentiinan ja Brasilian kanssa. Nyt me olemme Orinoco-joella. Toivon, että voisit vierailla Orinocolla ja tehdä siellä erikoisohjelman öljystä, koska tarjoamme USA:lle yli 150 vuodeksi taattuja öljylähteitä. Tuolloin meistä molemmat pukkaavat jo päivänkakkaraa.
Koppel: Herra presidentti, saanen kiittää teitä tuosta tiedonannosta. Te olette ollut runsaskätinen aikanne suhteen ja on ollut miellyttävää keskustella kanssanne. Kiitos teille todella paljon.
Chávez: Salli minun kiittää sinua. Haluaisin kätellä sinua. Toivon, että voisit tulla käymään Venezuelaan. Salli minun kutsua sinut. Tervehtikäämme USA:n eheää kansaa.
Huomenna ajattelin kävellä jossain New Yorkin lähistöllä. Me menemme kirkkoon tervehtimään Jesse Jacksonia. Sen jälkeen aion pelata erän baseballia muutaman Yankeesin pelaajan kanssa.
Me rakastamme USA:n kansaa ja me haluamme rauhan ja veljien maailman. Jumala suo, että siitä on kysymys. Kiitos.
Suomennos: Matti Laitinen
Venezuelan perustuslaki
Venezuelan bolivaarisen tasavallan nykyinen perustuslaki perustuu v. 1961 säädettyyn perustuslakiin. Tuolloin presidenttivaltaisen tasavallan päämiehenä toimi sosiaalidemokraatteja edustava (AD) Rómulo Ernesto Betancourt Bello.
Hugo Chávezin virkakausi presidenttinä alkoi helmikuussa 1999. Saman vuoden maaliskuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan uudistaa Venezuelan perustuslakia. Suunnitelma hyväksyttiin huhtikuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Heinäkuussa kutsuttiin kokoon Perustuslakia säätävä kokous. Sen suuri enemmistö oli Chávezin kannattajia. Elokuun lopulla kokous hajotti vastaanhangoittelevan parlamentin. Chavistat saivat ajettua lävitse 40 muutosta perustuslakiin.
Uudistuksella muutettiin kaksikamarinen parlamentti yksikamariseksi parlamentiksi, jossa on 165 jäsentä. Suoralla kansanäänestyksellä valittavan presidentin toimikausi pieni viidestä vuodesta kuuteen. Työpäivän pituudeksi määritettiin kahdeksan tuntia ja työviikon pituudeksi 44 tuntia. Äänes-tysvelvollisuus suotiin 18 vuotta täyttäneille kansalaisille.
Nykyisessä perustuslaissa on yhteensä 350 artiklaa. Laki on tällä hetkellä luonteeltaan edistyksellinen ja yleisdemokraattinen. Sen painopisteinä ovat Venezuelan kansan oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustaminen sekä kansallisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden vaaliminen. Se tunnustaa myös maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.
Siirtymävaiheen perustuslaki
Perustuslaki vaikuttaa joustavalta siirtymävaiheen perustuslailta matkalla sosialistiseen Venezuelaan. Sen vallitessa maassa on jo toteutettu maareformi ja perustettu maatalousosuuskuntia. Öljyteollisuus on otettu valtion tiukempaan hallintaan ja siitä saatuja tuloja on kohdennettu tuloksekkaasti väestön köyhimmän osan sosiaalietuuksien ja koulutuksen kohentamiseen. Koulutus ja terveydenhuolto on säädetty kaikille maksuttomaksi. Laki ei ole ollut myöskään esteenä rauhanomaista vallankumousta ja sen saavutuksia puolustavien bolivaaristen piirien ja korttelikomiteoiden syntymiseen, koska se mahdollistaa rauhan aikana siviilimaanpuolustusjärjestöjen perustamisen.
Perustuslain ydinperiaatteet (artiklat 1-9)
Artikla 1.
Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplo-maattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.
Artikla 2.
Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.
Artikla 3.
Valtion olennaisia tavoitteita ovat yksilön suojeleminen ja kehittäminen sekä yksilön aseman kunnioittaminen, kansan tahdon mukaisen demokratian harjoittaminen, rakentaa rauhaa rakastava yhteiskunta, kansan hyvinvoinnin ja vaurauden edistäminen ja tähän perustuslakiin perustuvien periaatteiden, oikeuksien ja velvoitteiden täyttämisen takaaminen.
Koulutus ja työ ovat perustavanlaatuisia prosesseja näiden tavoitteiden toteuttamisessa.
Artikla 4.
Venezuelan bolivaarinen tasavalta on hajautettu liittovaltio kuten tässä perustuslaissa esitetään. Sitä hallitaan alueellisen koskemattomuuden, yhteistyön, yhteisvastuullisuuden, läsnäolon ja jaetun vastuun periaatteilla.
Artikla 5.
Täysvaltaisuus on siirtämättömänä kansassa, joka harjoittaa sitä suoraan noudattamalla tätä peruslakia ja lainsäädäntöä sekä välillisesti käyttämällä äänioikeuttaan kansanvallan elimissä. Valtion elimet perustuvat kansan täysvaltaisuuteen ja ne ovat alisteisia kansan itsenäisyydelle.
Artikla 6.
Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus ja poliittiset elimet ovat samoin koostuvia. Niiden on oltava aina demokraattisia, osallistuvia, vaalein valittavissa, hajautettuja, vaihtoehtoisia, vastuullisia ja yhteiskunnallisesti moniarvoisia peruutettavissa olevin valtuutuksin.
Artikla 7.
Perustuslaki on korkein laki ja oikeusjärjestyksen perusta. Kaikki julkista valtaa harjoittavat henkilöt ja elimet ovat tämän perustuslain alaisia.
Artiklat 8. ja 9.
Näissä artikloissa määritellään Venezuelan kansallislippu ja –hymni ("Gloria al bravo pueblo" "Kunnia urhoolliselle kansalle") sekä maan viralliseksi kieleksi espanja. Maan alkuperäisväestön äidinkielille ja heidän kulttuuriperimälleen säädetään myös virallinen asema.
Yhteiskunnallistaloudellinen järjestelmä
Venezuelan bolivaarisen tasavallan talous perustuu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, demokratian, tehokkuuden, vapaan kilpailun, ympäristön suojelun, solidaarisuuden ja tuottavuuden periaatteille, jotka turvaavat inhimillisen kehityksen ja ovat hyödyllisiä ja arvokkaita yhteiskunnalle. Valtio liittyneenä yksityiseen oma-aloitteisuuteen edistää kansantalouden sopusointuista kehitystä luoden työpaikkoja, korkea-asteista kansallista lisäarvoa, nostaa väestön elintasoa, vahvistaa maan taloudellisista itsenäisyyttä ja takaa luottamuksen lakiin. Talouden vakaa, dynaaminen, kestävä ja jatkuva kasvu sekä vaurauden jakautuminen turvataan osallistuvan, demokraattisen ja strategisen suunnittelun avulla. (Artikla 299)
Luonnonvarat kuuluvat valtiolle
Valtio on varannut omalle kontolleen öljynjalostusteollisuuden ja muut luonnonvaroihin liittyvät operaatiot, tavarat ja palvelut. Se edistää uusiutumattomien raaka-aineiden jalostamista kehittämällä siihen tarvittavaa teknologiaa ja investoimalla siihen, luomalla uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua sekä suomalla kansalle vaurautta ja hyvinvointia.
Kohti omavaraista elintarviketuotantoa
Valtio edistää kestävää maataloutta maaseudun kehittämiseksi ja turvatakseen väestölle ravinnon saannin. Se varmistaa ruoan riittävän ja vakaan saatavuuden kuluttajille. Elintarvikehuolto toteutetaan ensisijaisesti kehittämällä maan omaa maatalous- ja elintarviketuotantoa sekä kalastuselinkeinoa, koska omavarainen ravintotuotanto mielletään elintärkeäksi kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio on valmis satsaamaan tähän asiaan reilusti varoja ja teknistä apua, kohentamaan infrastruktuuria sekä työvoiman koulutusta ja myös vuokraamaan viljelyskelpoisia maita.
Maaseutua kehitetään luomalla sinne työpaikkoja ja viljelijäväestön asemaa parannetaan takaamalla sille asianmukainen hyvinvoinnin taso. Perustuslain mukaan talonpojat ja muut maataloustuottajat ovat oikeutettuja omaan maahan. Bolivaarinen valtio suojelee sekä yhteis- että yksityisomistusta turvatakseen maataloustuotannon.
Teollisuus ja yritystoiminta
Valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua.
Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa (Artiklat 308-309). Matkailualalla nähdään olevan myös suuri merkitys Vene-zuelan tulevalle kehitykselle.
Matti Laitinen
Lähde: CONSTITUTION OF THE BOLIVARIAN REPUBLIC
Venezuelan bolivaarisen tasavallan nykyinen perustuslaki perustuu v. 1961 säädettyyn perustuslakiin. Tuolloin presidenttivaltaisen tasavallan päämiehenä toimi sosiaalidemokraatteja edustava (AD) Rómulo Ernesto Betancourt Bello.
Hugo Chávezin virkakausi presidenttinä alkoi helmikuussa 1999. Saman vuoden maaliskuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan uudistaa Venezuelan perustuslakia. Suunnitelma hyväksyttiin huhtikuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Heinäkuussa kutsuttiin kokoon Perustuslakia säätävä kokous. Sen suuri enemmistö oli Chávezin kannattajia. Elokuun lopulla kokous hajotti vastaanhangoittelevan parlamentin. Chavistat saivat ajettua lävitse 40 muutosta perustuslakiin.
Uudistuksella muutettiin kaksikamarinen parlamentti yksikamariseksi parlamentiksi, jossa on 165 jäsentä. Suoralla kansanäänestyksellä valittavan presidentin toimikausi pieni viidestä vuodesta kuuteen. Työpäivän pituudeksi määritettiin kahdeksan tuntia ja työviikon pituudeksi 44 tuntia. Äänes-tysvelvollisuus suotiin 18 vuotta täyttäneille kansalaisille.
Nykyisessä perustuslaissa on yhteensä 350 artiklaa. Laki on tällä hetkellä luonteeltaan edistyksellinen ja yleisdemokraattinen. Sen painopisteinä ovat Venezuelan kansan oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustaminen sekä kansallisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden vaaliminen. Se tunnustaa myös maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.
Siirtymävaiheen perustuslaki
Perustuslaki vaikuttaa joustavalta siirtymävaiheen perustuslailta matkalla sosialistiseen Venezuelaan. Sen vallitessa maassa on jo toteutettu maareformi ja perustettu maatalousosuuskuntia. Öljyteollisuus on otettu valtion tiukempaan hallintaan ja siitä saatuja tuloja on kohdennettu tuloksekkaasti väestön köyhimmän osan sosiaalietuuksien ja koulutuksen kohentamiseen. Koulutus ja terveydenhuolto on säädetty kaikille maksuttomaksi. Laki ei ole ollut myöskään esteenä rauhanomaista vallankumousta ja sen saavutuksia puolustavien bolivaaristen piirien ja korttelikomiteoiden syntymiseen, koska se mahdollistaa rauhan aikana siviilimaanpuolustusjärjestöjen perustamisen.
Perustuslain ydinperiaatteet (artiklat 1-9)
Artikla 1.
Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplo-maattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.
Artikla 2.
Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.
Artikla 3.
Valtion olennaisia tavoitteita ovat yksilön suojeleminen ja kehittäminen sekä yksilön aseman kunnioittaminen, kansan tahdon mukaisen demokratian harjoittaminen, rakentaa rauhaa rakastava yhteiskunta, kansan hyvinvoinnin ja vaurauden edistäminen ja tähän perustuslakiin perustuvien periaatteiden, oikeuksien ja velvoitteiden täyttämisen takaaminen.
Koulutus ja työ ovat perustavanlaatuisia prosesseja näiden tavoitteiden toteuttamisessa.
Artikla 4.
Venezuelan bolivaarinen tasavalta on hajautettu liittovaltio kuten tässä perustuslaissa esitetään. Sitä hallitaan alueellisen koskemattomuuden, yhteistyön, yhteisvastuullisuuden, läsnäolon ja jaetun vastuun periaatteilla.
Artikla 5.
Täysvaltaisuus on siirtämättömänä kansassa, joka harjoittaa sitä suoraan noudattamalla tätä peruslakia ja lainsäädäntöä sekä välillisesti käyttämällä äänioikeuttaan kansanvallan elimissä. Valtion elimet perustuvat kansan täysvaltaisuuteen ja ne ovat alisteisia kansan itsenäisyydelle.
Artikla 6.
Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus ja poliittiset elimet ovat samoin koostuvia. Niiden on oltava aina demokraattisia, osallistuvia, vaalein valittavissa, hajautettuja, vaihtoehtoisia, vastuullisia ja yhteiskunnallisesti moniarvoisia peruutettavissa olevin valtuutuksin.
Artikla 7.
Perustuslaki on korkein laki ja oikeusjärjestyksen perusta. Kaikki julkista valtaa harjoittavat henkilöt ja elimet ovat tämän perustuslain alaisia.
Artiklat 8. ja 9.
Näissä artikloissa määritellään Venezuelan kansallislippu ja –hymni ("Gloria al bravo pueblo" "Kunnia urhoolliselle kansalle") sekä maan viralliseksi kieleksi espanja. Maan alkuperäisväestön äidinkielille ja heidän kulttuuriperimälleen säädetään myös virallinen asema.
Yhteiskunnallistaloudellinen järjestelmä
Venezuelan bolivaarisen tasavallan talous perustuu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, demokratian, tehokkuuden, vapaan kilpailun, ympäristön suojelun, solidaarisuuden ja tuottavuuden periaatteille, jotka turvaavat inhimillisen kehityksen ja ovat hyödyllisiä ja arvokkaita yhteiskunnalle. Valtio liittyneenä yksityiseen oma-aloitteisuuteen edistää kansantalouden sopusointuista kehitystä luoden työpaikkoja, korkea-asteista kansallista lisäarvoa, nostaa väestön elintasoa, vahvistaa maan taloudellisista itsenäisyyttä ja takaa luottamuksen lakiin. Talouden vakaa, dynaaminen, kestävä ja jatkuva kasvu sekä vaurauden jakautuminen turvataan osallistuvan, demokraattisen ja strategisen suunnittelun avulla. (Artikla 299)
Luonnonvarat kuuluvat valtiolle
Valtio on varannut omalle kontolleen öljynjalostusteollisuuden ja muut luonnonvaroihin liittyvät operaatiot, tavarat ja palvelut. Se edistää uusiutumattomien raaka-aineiden jalostamista kehittämällä siihen tarvittavaa teknologiaa ja investoimalla siihen, luomalla uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua sekä suomalla kansalle vaurautta ja hyvinvointia.
Kohti omavaraista elintarviketuotantoa
Valtio edistää kestävää maataloutta maaseudun kehittämiseksi ja turvatakseen väestölle ravinnon saannin. Se varmistaa ruoan riittävän ja vakaan saatavuuden kuluttajille. Elintarvikehuolto toteutetaan ensisijaisesti kehittämällä maan omaa maatalous- ja elintarviketuotantoa sekä kalastuselinkeinoa, koska omavarainen ravintotuotanto mielletään elintärkeäksi kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio on valmis satsaamaan tähän asiaan reilusti varoja ja teknistä apua, kohentamaan infrastruktuuria sekä työvoiman koulutusta ja myös vuokraamaan viljelyskelpoisia maita.
Maaseutua kehitetään luomalla sinne työpaikkoja ja viljelijäväestön asemaa parannetaan takaamalla sille asianmukainen hyvinvoinnin taso. Perustuslain mukaan talonpojat ja muut maataloustuottajat ovat oikeutettuja omaan maahan. Bolivaarinen valtio suojelee sekä yhteis- että yksityisomistusta turvatakseen maataloustuotannon.
Teollisuus ja yritystoiminta
Valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua.
Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa (Artiklat 308-309). Matkailualalla nähdään olevan myös suuri merkitys Vene-zuelan tulevalle kehitykselle.
Matti Laitinen
Lähde: CONSTITUTION OF THE BOLIVARIAN REPUBLIC
MIKSI SILLÄ ON VÄLIÄ, KUKA ON VENEZUELAN
VALTIOLAIVAN KAPTEENI?
Kanadalainen entinen Latinalaisen Amerikan historian professori Karl B. Koth British Columbiasta on pohtinut Hugo Chávezin asemaa ja merkitystä. Venezuelassa presidentille on siunautunut paljon valtaa. Hän voi muodostaa mm. mieleisensä hallituksen.
”Washingtonille mieleisen presidentin työvälineisiin ei kuulu sellainen kansallismielinen politiikka, jonka mukaan Venezuelalla on sekä oikeus että kunnia määrätä omasta öljytuotannostaan ja sen hinnoista. Toisin sanoen USA-myönteinen presidentti ei voi harrastaa sellaisia kauppoja kuin Chávez on tehnyt. Hän on nimittäin vaihtanut öljyä tavaroihin ja tukenut OPEC:in siirtymistä euron käyttöön. Nämä temput kyseenalaistavat dollarin merkitystä öljykaupan keskeisenä valuuttana. Tätä USA ei voi sietää. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Chávez on syyllistynyt USA:n silmissä pahimpaan rikokseen – Venezuela on hyväksynyt öljyn vaihtamisen palveluihin sellaisen köyhän maan kuin Kuuban kanssa. Tällöin Kuuba on säästynyt käyttämästä tarvitsemansa öljyn ostamiseen dollarivarantojaan.”
Mitä USA suunnittelee Chávezin pään menoksi?
”USA haluaa maahan mieleisensä presidentin. Aivan kuten Irakissa ideana on korvata Chávez USA:han tukeutuvalla presidentillä, joka ei harjoita minkäänlaista venezuelalaisten etujen mukaista kansallismielistä politiikkaa. Tulevat kuukaudet ennen kansanäänestystä ovat etsikkoaikaa. Jos joku uskoo, että kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen tunkeutuminen Venezuelaan oli viimeinen veto, niin odottakoon ja nähköön.”
Miamissa asuva ex-presidentti vihaa Chávezia
Venezuelan ex-presidentti Carlos Andres Perez vihaa Chávezia, koska tämä “on venezuelalainen poliitikko, joka edustaa alkukantaisen diktatuurin ja barbarian vanhaa koulua, joka kiinnostaa väkijoukkoja. Hänestä on kehkeytynyt jonkin sortin puhemies Latinalaisen Amerikan vasemmistolle. Hän on yhteyksissä äärivasemmistoon. Hän on tukenut kumouksellisia liikkeitä useissa Latinalaisen Amerikan maissa. Hänellä ei ole ansioita kansainvälisenä johtajana. Sen sijaan hänellä on meriittiä suurena kansankiihottajana... Latinalaisen Amerikan politiikassa Chávez on todentunut Castron opetuslapsena. Castro ajattelee häntä seuraajakseen ja välkyimmäksi oppilaakseen. Öljy näyttelee määräävää roolia. Se on sinetti, joka yhdistää heidän liittonsa.” Perezin mukaan Chávez on tuhonnut toimillaan Venezuelan teollisuuden, maan demokratian, kansankongressin toimeenpano- ja lainsäädäntövallan sekä kaikki valtion instituutiot.
Bushin karvainen keskisormi Latinalaisessa Amerikassa
Kanadalaisen professori Karl B. Kothin pohdinnoissa on vinhasti realismin makua. Aikaansa seuraavat ihmiset ovat havainneet, että USA on toteuttanut jo käytännössä näitä pyrkimyksiään. Presidentti Bushin hallituksen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan politiikasta vastaava mies on nimeltään Otto Reich.
Elokuussa 2002 julkaistun ”Bacardí - The Hidden War” –kirjan laatinut kolumbialais-belgialainen tutkiva journalisti Hernando Calvo Ospina selvitti jo heinäkuussa 2001 Lontoossa antamassaan haastattelussa käsityksiään Otto Reichistä seuraavasti: ”Reich on Jebin (poika-Bushin veljen) henkilökohtainen ystävä ja hän on ollut myös CANF:n rahastonhoitaja. Hänen nimittämisensä on palkinto äärioikeistolaiselle amerikkalais-kuubalaiselle mafialle. Reich ei ole vaarallinen ainoastaan Kuuballe vaan myös Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin kansoille.”
Venezuelalaiset tahot arvioivat hänen olleen päävastuussa 11.4.2002 tapahtuneen vallankaappausyrityksen toteutuksessa. Reich tuntee hyvin maan olot, koska hän toimi USA:n Venezuelan suurlähettiläänä v. 1986-89. Lisäksi hän on kunnostautunut yhteistyössä Miamin kuubalaismafian (CANF yms.) ja Venezuelan vallankaappausta johtaneen mediamoguli Gustavo Cisneroksen kanssa. Cisneroksen klaanin geenit ovat peräisin Kuubasta. Perhe omistaa Venezuelassa mm. yksityisen Tv-kanavan Venevisionin ja DirecTV Latin American sekä useita radioasemia, joita hyödynnetään aktiivisesti Chávezin vastaisessa taistelussa ja Kuuban häpäisemisessä. Cisceneros on myös isä-Bushin hyvä ystävä.
”Yhden päivän diktaattori”
Pedro Carmona Estanga julistautui 12.4.2002 aamulla 04.30 väliaikaiseksi presidentiksi. Hän oli johtanut Venezuelan tärkeintä työnantajajärjestöä ja toiminut Chávezin vastaisen opposition nimellisenä kärkenä. Carmonan väliaikainen hallitus hajotti illansuussa maan parlamentin, erotti korkeimman oikeuden jäsenet ja jäädytti perustuslain. Hän lupasi järjestää uudet presidentin vaalit vuoden sisällä. Armeija ei pysynyt kuitenkaan yhtenäisenä vallankaappauksessa, vaan useat sotilaskomentajat kieltäytyivät hyväksymästä Carmonaa presidentiksi.
”Yhden päivän diktaattorin” eli Pedro Carmona Estangan nimittäminen maan nukkehallitsijaksi kaappauksen jälkeen kuului myös Washingtonin suunnitelmiin. Hänen suosittelijoinaan toimivat maan ex-presidentti Rafael Caldera ja miljardööri Gustavo Cisneros. Epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen Carmona pakeni Kolumbiaan. Diario Vea –lehden raportin mukaan Carmona, Cisceros, Venezuelan demarit (AD) ja kristillisdemokraatit (COPEI) sekä USA:n hallituksen edustajat pitivät yhteisen kokouksen kesäkuun lopulla 2004 Dominikaanisessa tasavallassa.
Miamin mafia mukana vastavallankumouksessa
Vuoden 2003 kansallisen lakon aikana Miamin anticastrolaiset järjestöt kanavoivat Transatlantic Bankin ja Miamin Ocean Bankin kautta varoja Chávezin vastaiselle oppositiolle. Miamin mafia on tarjonnut myös auliisti Venezuelan oppositiolle tieto-taitoaan terroriteoissa, omia resurssejaan, logistista apua sekä omaa suhdeverkostoaan USA:n hallintoelimissä.
Miamin pankeista lähetettiin keväällä 2002 amiraali Carlos Molinan ja eversti Pedro Soton pankkitileille 200 000 dollaria. Ne oli tarkoitettu huhtikuun 2002 vallankaappauksen valmisteluun, yleisen mielipiteen muokkaamiseksi sille suotuisaksi sekä USA:n avoimen intervention tukemiseksi. Vallankaappauksen peitetarina oli ”Terrorismin vastainen sota”, koska Chávez tuki avoimesti FARC-sissiliikettä.
”World Attack Matrix” –doktriini
Lokakuussa 2002 julkistetussa Voltaire Networkin raportissa ”Stay-behind: Failure of the Operation in Venezuela” kerrottiin, että Hugo Chávezin syrjäyttäminen kuului osana ”World Attack Matrix” –doktriiniin, joka pohjautui CIA:n entisen päällikön George Tenetin hahmotelmiin. Georg W. Bush tuki täydestä sydämestään tätä aietta.
CIA:n ajatuksena oli syrjäyttää tai salamurhata Chávez. Operaatiota kiirehdittiin, koska Iran ja Irak määräsivät öljysaartoon kaikki ne kansat, jotka tukivat Ariel Sharonin miehitystoimia Palestiinan alueella. CIA suunnitteli pudottavansa vallankaappauksella kaksi lintua yhdellä kivellä. Chávez likvidoitaisiin ja samalla halvaannutettaisiin myös tuolloin Venezuelan johtama OPEC. Tämän suunnitelman kummisetinä Kansallisessa turvallisuusneuvostossa olivat Israelin miehitystoimia sympatisoiva Elliot Abrams sekä Pentagonin haukat Rumsfeld, Wolfowitz ja Feith.
Otto Reichin ja Elliot Abrahamsin tiet yhtyivät 1980-luvulla heidän osallistuessaan Nicaraguan contrien sodankäynnin rahoittamiseen huumekuljetusten avulla.
MITÄ CHÁVEZIN HALLINTO ON SAANUT AIKAAN VENEZUELASSA?
Koulutus
Chávezin hallitus on kieltänyt kouluilta lukukausimaksut. Tämä mahdollistaa köyhien lasten koulunkäynnin. Yli puoli miljoonaa lasta palasi tämän vuoksi koulunkäynnin pariin. 3 500 bolivaarisessa koulussa oppilaille tarjotaan maksutta aamiainen, lounas ja välipala sekä terveydenhoito. Lisäksi heille suodaan pääsy kulttuurin, tietotekniikan ja urheilun pariin. Mission Robinsonin myötä vuodessa yli miljoona ihmistä tuli lukutaitoisiksi. Mission Ribas on suonut opintojen turvaamiseksi apurahan yli 500 000 korkeakouluopiskelijalle. Mission Sucre on lisännyt yliopistojen opiskelupaikkoja. Opettajien ja professorien palkka on kaksinkertaistunut. Hallitus on perustanut bolivaarisen yliopiston, jossa opiskelee yhteensä 15 000 nuorta. Sillä on viisi toimintayksikköä eri puolilla maata. Teknisiä oppilaitoksia on avattu uudelleen. Maan koulutusbudjetti on kohonnut 3 % seitsemään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Odottavat ja synnyttäneet äidit saavat lapsilleen terveyspalveluja, kunnes lapset siirtyvät 4-vuoden ikäisinä lastentarhoihin. Maahan perustettu kansalaisia varten maksuttomia Internet-keskuksia.
Nuoriso
Asepalvelus ei ole uhka. Nuoret ihmiset, jotka suorittavat sen, saavat siltä ajalta palkan ja koulutuksen. Halutessaan hei voivat myös jatkaa sotilasuraansa. Hallitus panostaa paljon nuorison urheiluharrastukseen. Useat Venezuelan huippu-urheilijat tukevat bolivaarista vallankumousta. Nuorisolle on taattu maksuton pääsy kulttuurin pariin (teattereita, näyttämöitä ja muita kulttuuritiloja, Infokeskuksia). Miljoonat nuoret ovat saaneet työtä Mission Vuelvan Carasin myötä osuuskunnista.
Terveydenhoito
Yhteistyössä Kuuban kanssa on luotu maanlaajuinen Mission Barrio Adentro. Se tarjoaa lääkäripalveluita ja hammashoitoa niille, joilla ei ole varaa maksaa kalliita yksityisiä terveyspalveluita. Maassa on toteutettu massiivinen rokotuskampanja ehkäisemään sairauksia ja kulkutauteja. Huolimatta opposition horjutusyrityksistä ja sabotaaseista hallitus on kohentanut maan sairaaloiden varustetasoa. Tavoitteena on taata kaikille kansalaisille terveydenhoito. Väestöllä on mahdollisuus ostaa hallituksen subventoimia lääkkeitä kansan apteekeista. Yli puoli miljoonaa on päässyt puhtaan juomaveden pariin. Rantoja, jokia ja järviä on puhdistettu. Miljoonat ihmiset ovat saaneet asepalvelunsa aikana ilmaiseksi terveydenhuollon. Tuhannet venezuelalaiset ovat matkustaneet valtion kustantamana Kuubaan hoitamaan terveyttään ja vakavia sairauksiaan. Miljoonat ihmiset ovat muuttanet slummeista kelvollisiin asuntoihin (Mission Barrio Adentro ja Bolivar Plan 2000). Vuosien 1999-2002 aikana on rakennettu yli 900 000 asuntoa. Sosiaaliturvan yksityistäminen kumotaan. Eniten tarvitsevat saavat ilmaisen sairaanhoidon ja laadukkaat terveyspalvelut.
Elämää kaikille
Valtio kunnioittaa intiaaniväestön oikeuksia, heidän kansallisia kieliään, asuinalueitaan ja heidän ikiaikaisia perinteitään. Neljään kaupunkiin on rakennettu metro. Koko maan saattaminen yhtenäisen rautatieverkon pariin on aloitettu. Suuria siltoja ja valtateitä sekä uusia koulurakennuksia on rakennettu. Tiemaksujen yksityistäminen on lopetettu. Venezuelaan on perustettu valtion omistama kauppaketju MERCAL takaamaan perusravinnon kohtuuhintaan kaikille. Hallitus on perustanut pankkeja ja rahoituslaitoksia kuten Kansan pankki ja Naisten pankki, jotta kansalaiset voivat saada lainoja hankkeisiinsa. Kansalaisia on rohkaistu perustamaan tuotanto- ja palveluosuuskuntia työpaikkojen luomiseksi ja elämän laadun parantamiseksi. Tällä hetkellä maassa toimii jo 12 000 osuuskuntaa. Kansallista teollisuustuotantoa tuetaan kehottamalla ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Litoral Centralin jälleenrakentaminen on aloitettu vakavan luonnonmullistuksen jälkeen. Maahan on säädetty uusi kalastuslaki. Maareformin myötä talonpojat ja maatalousosuuskunnat ovat saaneet maata, lainoja ja teknistä apua. Maan öljyteollisuutta ei ole yksityistetty. Vuonna 1998 Venezuelan vuotuinen inflaatio 50 % tasolla. Vuonna 2002 se oli pudonnut 23 %. Vuonna 1999 vähimmäispalkka oli 75 000 bolivaria. Kolme vuotta myöhemmin se oli kohonnut n. 190 000 bolivariin.
Chávezin hallintokautena kansan asema on kohonnut. Suuret köyhien ihmisten kansanjoukot ovat ensimmäistä kertaa tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. He ovat osallistuneet sydämellä ja sielulla maansa rakentamiseen.
Matti Laitinen
Lähteet: “The far right’s tricks,” El Nacional, May 5, 2002, Patrick Brethour, “OPEC mulls move toward euro for its pricing of crude oil,” Globe and Mail, Toronto, 13.1. 2004, VHeadline.com Venezuela kesä-heinäkuu 2004,
VALTIOLAIVAN KAPTEENI?
Kanadalainen entinen Latinalaisen Amerikan historian professori Karl B. Koth British Columbiasta on pohtinut Hugo Chávezin asemaa ja merkitystä. Venezuelassa presidentille on siunautunut paljon valtaa. Hän voi muodostaa mm. mieleisensä hallituksen.
”Washingtonille mieleisen presidentin työvälineisiin ei kuulu sellainen kansallismielinen politiikka, jonka mukaan Venezuelalla on sekä oikeus että kunnia määrätä omasta öljytuotannostaan ja sen hinnoista. Toisin sanoen USA-myönteinen presidentti ei voi harrastaa sellaisia kauppoja kuin Chávez on tehnyt. Hän on nimittäin vaihtanut öljyä tavaroihin ja tukenut OPEC:in siirtymistä euron käyttöön. Nämä temput kyseenalaistavat dollarin merkitystä öljykaupan keskeisenä valuuttana. Tätä USA ei voi sietää. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Chávez on syyllistynyt USA:n silmissä pahimpaan rikokseen – Venezuela on hyväksynyt öljyn vaihtamisen palveluihin sellaisen köyhän maan kuin Kuuban kanssa. Tällöin Kuuba on säästynyt käyttämästä tarvitsemansa öljyn ostamiseen dollarivarantojaan.”
Mitä USA suunnittelee Chávezin pään menoksi?
”USA haluaa maahan mieleisensä presidentin. Aivan kuten Irakissa ideana on korvata Chávez USA:han tukeutuvalla presidentillä, joka ei harjoita minkäänlaista venezuelalaisten etujen mukaista kansallismielistä politiikkaa. Tulevat kuukaudet ennen kansanäänestystä ovat etsikkoaikaa. Jos joku uskoo, että kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen tunkeutuminen Venezuelaan oli viimeinen veto, niin odottakoon ja nähköön.”
Miamissa asuva ex-presidentti vihaa Chávezia
Venezuelan ex-presidentti Carlos Andres Perez vihaa Chávezia, koska tämä “on venezuelalainen poliitikko, joka edustaa alkukantaisen diktatuurin ja barbarian vanhaa koulua, joka kiinnostaa väkijoukkoja. Hänestä on kehkeytynyt jonkin sortin puhemies Latinalaisen Amerikan vasemmistolle. Hän on yhteyksissä äärivasemmistoon. Hän on tukenut kumouksellisia liikkeitä useissa Latinalaisen Amerikan maissa. Hänellä ei ole ansioita kansainvälisenä johtajana. Sen sijaan hänellä on meriittiä suurena kansankiihottajana... Latinalaisen Amerikan politiikassa Chávez on todentunut Castron opetuslapsena. Castro ajattelee häntä seuraajakseen ja välkyimmäksi oppilaakseen. Öljy näyttelee määräävää roolia. Se on sinetti, joka yhdistää heidän liittonsa.” Perezin mukaan Chávez on tuhonnut toimillaan Venezuelan teollisuuden, maan demokratian, kansankongressin toimeenpano- ja lainsäädäntövallan sekä kaikki valtion instituutiot.
Bushin karvainen keskisormi Latinalaisessa Amerikassa
Kanadalaisen professori Karl B. Kothin pohdinnoissa on vinhasti realismin makua. Aikaansa seuraavat ihmiset ovat havainneet, että USA on toteuttanut jo käytännössä näitä pyrkimyksiään. Presidentti Bushin hallituksen ulkoministeriön Latinalaisen Amerikan politiikasta vastaava mies on nimeltään Otto Reich.
Elokuussa 2002 julkaistun ”Bacardí - The Hidden War” –kirjan laatinut kolumbialais-belgialainen tutkiva journalisti Hernando Calvo Ospina selvitti jo heinäkuussa 2001 Lontoossa antamassaan haastattelussa käsityksiään Otto Reichistä seuraavasti: ”Reich on Jebin (poika-Bushin veljen) henkilökohtainen ystävä ja hän on ollut myös CANF:n rahastonhoitaja. Hänen nimittämisensä on palkinto äärioikeistolaiselle amerikkalais-kuubalaiselle mafialle. Reich ei ole vaarallinen ainoastaan Kuuballe vaan myös Kolumbian, Venezuelan ja Ecuadorin kansoille.”
Venezuelalaiset tahot arvioivat hänen olleen päävastuussa 11.4.2002 tapahtuneen vallankaappausyrityksen toteutuksessa. Reich tuntee hyvin maan olot, koska hän toimi USA:n Venezuelan suurlähettiläänä v. 1986-89. Lisäksi hän on kunnostautunut yhteistyössä Miamin kuubalaismafian (CANF yms.) ja Venezuelan vallankaappausta johtaneen mediamoguli Gustavo Cisneroksen kanssa. Cisneroksen klaanin geenit ovat peräisin Kuubasta. Perhe omistaa Venezuelassa mm. yksityisen Tv-kanavan Venevisionin ja DirecTV Latin American sekä useita radioasemia, joita hyödynnetään aktiivisesti Chávezin vastaisessa taistelussa ja Kuuban häpäisemisessä. Cisceneros on myös isä-Bushin hyvä ystävä.
”Yhden päivän diktaattori”
Pedro Carmona Estanga julistautui 12.4.2002 aamulla 04.30 väliaikaiseksi presidentiksi. Hän oli johtanut Venezuelan tärkeintä työnantajajärjestöä ja toiminut Chávezin vastaisen opposition nimellisenä kärkenä. Carmonan väliaikainen hallitus hajotti illansuussa maan parlamentin, erotti korkeimman oikeuden jäsenet ja jäädytti perustuslain. Hän lupasi järjestää uudet presidentin vaalit vuoden sisällä. Armeija ei pysynyt kuitenkaan yhtenäisenä vallankaappauksessa, vaan useat sotilaskomentajat kieltäytyivät hyväksymästä Carmonaa presidentiksi.
”Yhden päivän diktaattorin” eli Pedro Carmona Estangan nimittäminen maan nukkehallitsijaksi kaappauksen jälkeen kuului myös Washingtonin suunnitelmiin. Hänen suosittelijoinaan toimivat maan ex-presidentti Rafael Caldera ja miljardööri Gustavo Cisneros. Epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen Carmona pakeni Kolumbiaan. Diario Vea –lehden raportin mukaan Carmona, Cisceros, Venezuelan demarit (AD) ja kristillisdemokraatit (COPEI) sekä USA:n hallituksen edustajat pitivät yhteisen kokouksen kesäkuun lopulla 2004 Dominikaanisessa tasavallassa.
Miamin mafia mukana vastavallankumouksessa
Vuoden 2003 kansallisen lakon aikana Miamin anticastrolaiset järjestöt kanavoivat Transatlantic Bankin ja Miamin Ocean Bankin kautta varoja Chávezin vastaiselle oppositiolle. Miamin mafia on tarjonnut myös auliisti Venezuelan oppositiolle tieto-taitoaan terroriteoissa, omia resurssejaan, logistista apua sekä omaa suhdeverkostoaan USA:n hallintoelimissä.
Miamin pankeista lähetettiin keväällä 2002 amiraali Carlos Molinan ja eversti Pedro Soton pankkitileille 200 000 dollaria. Ne oli tarkoitettu huhtikuun 2002 vallankaappauksen valmisteluun, yleisen mielipiteen muokkaamiseksi sille suotuisaksi sekä USA:n avoimen intervention tukemiseksi. Vallankaappauksen peitetarina oli ”Terrorismin vastainen sota”, koska Chávez tuki avoimesti FARC-sissiliikettä.
”World Attack Matrix” –doktriini
Lokakuussa 2002 julkistetussa Voltaire Networkin raportissa ”Stay-behind: Failure of the Operation in Venezuela” kerrottiin, että Hugo Chávezin syrjäyttäminen kuului osana ”World Attack Matrix” –doktriiniin, joka pohjautui CIA:n entisen päällikön George Tenetin hahmotelmiin. Georg W. Bush tuki täydestä sydämestään tätä aietta.
CIA:n ajatuksena oli syrjäyttää tai salamurhata Chávez. Operaatiota kiirehdittiin, koska Iran ja Irak määräsivät öljysaartoon kaikki ne kansat, jotka tukivat Ariel Sharonin miehitystoimia Palestiinan alueella. CIA suunnitteli pudottavansa vallankaappauksella kaksi lintua yhdellä kivellä. Chávez likvidoitaisiin ja samalla halvaannutettaisiin myös tuolloin Venezuelan johtama OPEC. Tämän suunnitelman kummisetinä Kansallisessa turvallisuusneuvostossa olivat Israelin miehitystoimia sympatisoiva Elliot Abrams sekä Pentagonin haukat Rumsfeld, Wolfowitz ja Feith.
Otto Reichin ja Elliot Abrahamsin tiet yhtyivät 1980-luvulla heidän osallistuessaan Nicaraguan contrien sodankäynnin rahoittamiseen huumekuljetusten avulla.
MITÄ CHÁVEZIN HALLINTO ON SAANUT AIKAAN VENEZUELASSA?
Koulutus
Chávezin hallitus on kieltänyt kouluilta lukukausimaksut. Tämä mahdollistaa köyhien lasten koulunkäynnin. Yli puoli miljoonaa lasta palasi tämän vuoksi koulunkäynnin pariin. 3 500 bolivaarisessa koulussa oppilaille tarjotaan maksutta aamiainen, lounas ja välipala sekä terveydenhoito. Lisäksi heille suodaan pääsy kulttuurin, tietotekniikan ja urheilun pariin. Mission Robinsonin myötä vuodessa yli miljoona ihmistä tuli lukutaitoisiksi. Mission Ribas on suonut opintojen turvaamiseksi apurahan yli 500 000 korkeakouluopiskelijalle. Mission Sucre on lisännyt yliopistojen opiskelupaikkoja. Opettajien ja professorien palkka on kaksinkertaistunut. Hallitus on perustanut bolivaarisen yliopiston, jossa opiskelee yhteensä 15 000 nuorta. Sillä on viisi toimintayksikköä eri puolilla maata. Teknisiä oppilaitoksia on avattu uudelleen. Maan koulutusbudjetti on kohonnut 3 % seitsemään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Odottavat ja synnyttäneet äidit saavat lapsilleen terveyspalveluja, kunnes lapset siirtyvät 4-vuoden ikäisinä lastentarhoihin. Maahan perustettu kansalaisia varten maksuttomia Internet-keskuksia.
Nuoriso
Asepalvelus ei ole uhka. Nuoret ihmiset, jotka suorittavat sen, saavat siltä ajalta palkan ja koulutuksen. Halutessaan hei voivat myös jatkaa sotilasuraansa. Hallitus panostaa paljon nuorison urheiluharrastukseen. Useat Venezuelan huippu-urheilijat tukevat bolivaarista vallankumousta. Nuorisolle on taattu maksuton pääsy kulttuurin pariin (teattereita, näyttämöitä ja muita kulttuuritiloja, Infokeskuksia). Miljoonat nuoret ovat saaneet työtä Mission Vuelvan Carasin myötä osuuskunnista.
Terveydenhoito
Yhteistyössä Kuuban kanssa on luotu maanlaajuinen Mission Barrio Adentro. Se tarjoaa lääkäripalveluita ja hammashoitoa niille, joilla ei ole varaa maksaa kalliita yksityisiä terveyspalveluita. Maassa on toteutettu massiivinen rokotuskampanja ehkäisemään sairauksia ja kulkutauteja. Huolimatta opposition horjutusyrityksistä ja sabotaaseista hallitus on kohentanut maan sairaaloiden varustetasoa. Tavoitteena on taata kaikille kansalaisille terveydenhoito. Väestöllä on mahdollisuus ostaa hallituksen subventoimia lääkkeitä kansan apteekeista. Yli puoli miljoonaa on päässyt puhtaan juomaveden pariin. Rantoja, jokia ja järviä on puhdistettu. Miljoonat ihmiset ovat saaneet asepalvelunsa aikana ilmaiseksi terveydenhuollon. Tuhannet venezuelalaiset ovat matkustaneet valtion kustantamana Kuubaan hoitamaan terveyttään ja vakavia sairauksiaan. Miljoonat ihmiset ovat muuttanet slummeista kelvollisiin asuntoihin (Mission Barrio Adentro ja Bolivar Plan 2000). Vuosien 1999-2002 aikana on rakennettu yli 900 000 asuntoa. Sosiaaliturvan yksityistäminen kumotaan. Eniten tarvitsevat saavat ilmaisen sairaanhoidon ja laadukkaat terveyspalvelut.
Elämää kaikille
Valtio kunnioittaa intiaaniväestön oikeuksia, heidän kansallisia kieliään, asuinalueitaan ja heidän ikiaikaisia perinteitään. Neljään kaupunkiin on rakennettu metro. Koko maan saattaminen yhtenäisen rautatieverkon pariin on aloitettu. Suuria siltoja ja valtateitä sekä uusia koulurakennuksia on rakennettu. Tiemaksujen yksityistäminen on lopetettu. Venezuelaan on perustettu valtion omistama kauppaketju MERCAL takaamaan perusravinnon kohtuuhintaan kaikille. Hallitus on perustanut pankkeja ja rahoituslaitoksia kuten Kansan pankki ja Naisten pankki, jotta kansalaiset voivat saada lainoja hankkeisiinsa. Kansalaisia on rohkaistu perustamaan tuotanto- ja palveluosuuskuntia työpaikkojen luomiseksi ja elämän laadun parantamiseksi. Tällä hetkellä maassa toimii jo 12 000 osuuskuntaa. Kansallista teollisuustuotantoa tuetaan kehottamalla ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita. Litoral Centralin jälleenrakentaminen on aloitettu vakavan luonnonmullistuksen jälkeen. Maahan on säädetty uusi kalastuslaki. Maareformin myötä talonpojat ja maatalousosuuskunnat ovat saaneet maata, lainoja ja teknistä apua. Maan öljyteollisuutta ei ole yksityistetty. Vuonna 1998 Venezuelan vuotuinen inflaatio 50 % tasolla. Vuonna 2002 se oli pudonnut 23 %. Vuonna 1999 vähimmäispalkka oli 75 000 bolivaria. Kolme vuotta myöhemmin se oli kohonnut n. 190 000 bolivariin.
Chávezin hallintokautena kansan asema on kohonnut. Suuret köyhien ihmisten kansanjoukot ovat ensimmäistä kertaa tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. He ovat osallistuneet sydämellä ja sielulla maansa rakentamiseen.
Matti Laitinen
Lähteet: “The far right’s tricks,” El Nacional, May 5, 2002, Patrick Brethour, “OPEC mulls move toward euro for its pricing of crude oil,” Globe and Mail, Toronto, 13.1. 2004, VHeadline.com Venezuela kesä-heinäkuu 2004,
Vallankumous ja vastavallankumous Venezuelassa
Artikkeli perustuu walesilaisen lehtimiehen ja historioitsijan Alan Woodsin artikkeliin, joka julkaistiin 20.5.2004 Venezuelan tapahtumista kertovalla uutissivustolla www.headline.com.
Vallankaappaus vaanimassa
Venezuelan vallankumous on risteyskohdassaan. Koettuaan kaksi vastavallankumousyritystä, se on kasvokkain uusien vakavien hyökkäysten kanssa. Vastavallankumoukselliset ovat yhä epätoivoisempia. Epätoivoisuus tekee heidät päättäväisemmiksi ja väkivaltaisemmiksi. He käyttävät taistelussaan sekä laillisia (kansanäänestys) että puolilaittomia keinoja valmistellessaan aseellista yhteenottoa, joka on heidän olennaisin strategiansa. He ovat liittäneet kampanjaansa myös talouden sabotoinnin, itse aiheutetun elintarvikepulan ja mellakoinnin.
Venezuelan yhteiskunta on jakautunut jyrkästi bolivaarisen vallankumouksen puolustajiin ja vastustajiin – oikeistoon ja vasemmistoon. Vasemmistoa edustavat maan työläiset, talonpojat ja köyhä kansa. He puolustavat vallankumoustaan. Oikeiston riveissä seisovat pankkiirien, suurmaanomistajien ja kapitalistien johtamat vastavallankumoukselliset. Heidän takanaan on myös valtaosa keskiluokkaa. Kuilu kahden vastakkaisen leirin välillä on sovittamaton.
Kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen vangitseminen osoittaa hallituksen kaatamiseksi ja Chávezin salamurhaamiseksi suunnatun hyvin suunnitellun salaliiton olemassaolon. Vallankumouksen kohtaamat vaarat ovat todellisia ja niistä on vedettävä johtopäätökset vastavallankumouksen lyömiseksi.
USA:n imperialismi tukee ja rohkaisee edelleen vastavallankumouksellisia voimia toivoen, että nämä voisivat suorittaa sen puolesta likaisen työn. USA arvioi sisäisen opposition voimiltaan liian heikoksi selviytymään omin voimin tästä tehtävästä. Tämän vuoksi USA valmistelee kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen hyödyntämistä terrorikampanjassa. Tämä on lähes sodanjulistus.
Vastavallankumoukselliset
Keitä vastavallankumoukselliset ovat? He ovat niitä samoja porvareita, jotka olivat vuosikymmeniä vallassa Venezuelassa. He ryöstivät ja raunioittivat maan pistämällä taskuihinsa ja pankkitileilleen kansan työllä luodun vaurauden. He ovat USA:n imperialismin paikallisia juoksupoikia.
Taistelussa vallasta vastavallankumouksellisilla on yksi suuri etu: He hallitsevat talouden avainsektoreita. Ns. yleislakon aikana Venezuelan kapitalistit ajoivat maan talouden hunningolle. Talouden tappiot nousivat yli seitsemään miljardiin dollariin. Lisäksi nämä ”isänmaan ystävät” ovat siirtäneet omille tileilleen Floridaan miljardeja dollareita. Maan ruokatuotantoa valvoo kolme monopolia, jotka ovat osallistuneet taloudelliseen tihutyöhön korottamalla huikeasti peruselintarvikkeiden hintoja. Ne toivovat luovansa näin kaaosta ja epäjärjestystä, jotta armeijan suorittama vallankaappaus voisi palauttaa maahan järjestyksen.
Vallankumouksen voimavarat
Tärkein elementti tässä yhtälössä on työväenluokka. Venezuelan työläiset ovat alkaneet taistella ”pomojen” hyökkäystä vastaan. He ovat ottaneet aloitteen käsiinsä. Joitakin tehtaita on vallattu, joissain yhtiöissä on otettu askeleita kohti työläisten itsehallintoa, joissakin on perustettu demokraattisia järjestöjä ja pantu johto maksamaan maksamattomia palkkoja ja etuisuuksia. Nämä aloitteet olisi saatava yleistymään koko maassa.
Ay-liike
CTV:n (Venezuelan keskusammattijärjestö) korruptoituneet ja rappeutuneet ay-johtajat ovat myyneet sielunsa kauan sitten CIA:n päälliköille. Heille ei pitäisi suoda mitään oikeutta osallistua työväenliikkeeseen. Heidät pitäisi sulkea ay-liikkeen ulkopuolelle. CTV on demokratisoitava.
UNT:n (uusi ammatillinen keskusjärjestö) rakentaminen on kiireinen tehtävä. On perustettava ja voimistettava demokraattisia ammattiliittoja ja luotava niille taisteluohjelma. On rakennettava kansanjoukkojen ammattiliitto. Sen ohjelman tulee perustua työläisten välittömiin tarpeisiin kuten tehtaiden sulkemista, työttömyyttä ja korkeita hintoja vastaan jne…
UNT kamppailee tällä hetkellä organisoidakseen 80 % työvoimasta ay-liikkeen pariin. Presidentti Chávez tukee kampanjaa. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Organisoimalla järjestäytymättömät kansankerrokset vallankumous lyö jalat alta vanhalta oikeistolaiselta ay-byrokratialta. Aloite on otettava käsiin kaikilla tasoilla.
Työläisten valvontaan
Ehkäistäkseen tuholaistoimintaa, korruptiota ja tuhlausta teollisuustyöläisten on otettava käsiinsä tuotannon valvonta ja hallinta. Lahjuksia ottavat toimihenkilöt on erotettava. Johtajille, jotka toimivat vastavallankumouksen piikkiin, on esitettävä vaatimus - joko he toimivat kansan etujen puolesta tai heidät erotetaan toimestaan ilman eläkeoikeutta ja muita etuuksia. Vakavista sabotaasiteoista tulee langettaa vankeustuomio. Vastavallankumoukselliset johtajat on korvattava rehellisillä ja vallankumoukselle uskollisilla henkilöillä. Tämä voidaan toteuttaa tehokkaasti työläisten demokraattisella hallinnolla ja johtamisella.
Työläiset eivät ole kuitenkaan yksin. He voivat luottaa rehellisten tiedemiesten, insinööri- ja teknikkokunnan sekä johtajiston enemmistön apuun. He eivät ole sabotöörejä tai vastavallankumouksellisia, vaan he työskentelevät Venezuelan menestymisen ja hyvinvoinnin puolesta. Venezuelan kansa omaa valtavat voimavarat lahjakkuutta ja luovuutta. Heitä vetää puoleensa se, mikä on parasta yhteiskunnassa. Ihmisten luovat lahjat kapitalismissa on valjastettu systeemille, joka asettaa harvojen voitot etusijalle enemmistöön tarpeisiin nähden.
Työläisten tuotannonhallinnon idut ovat jo olemassa. Työläiset ovat vallanneet muutamia tehtaita. Öljyteollisuuden lakon aikana Hugo Chávez julisti: ”Suljetut tehtaat otetaan työläisten valvontaan”. Hallitus ei tehnyt tuolloin kuitenkaan mitään toimia ratkaistakseen vallattujen teollisuuslaitosten ongelmat. Eristyksissä oleva työläisten itsehallinto voi menestyä vain osittain ja väliaikaisesti. Tarvitaan kaiken kattavaa tuotantosuunnitelmaa, joka kattaa kaikki talouden sektorit ja tuotannon haarat. Tällainen kokonaissuunnitelma joutuu törmäykseen vapaiden markkinoiden kanssa. Todellista edistystä ei voi tapahtua, ennen kuin nämä hankaluudet on voitettu.
Kansallistaminen
Venezuelan maa-omaisuus, pankit, vakuutusyhtiöt ja suurteollisuus pitäisi kansallistaa. Tämä voidaan toteuttaa vain kongressissa lakeja säätämällä. Tämä voidaan perustella sabotaaseja ehkäisevällä työläisten itsehallinnolla sekä rauhanomaisena ja järjestyneenä siirtymisenä suunnitelmatalouteen. Tasavallan presidentti voisi selvittää tämän askeleen kansalle televisiossa ja vedota eliitin valtaviin voittoihin, tuhlaukseen, korruptioon ja nepotismiin ja talouden systemaattiseen tuhoamiseen. Opposition pomot käyttävät taloudellista asemaansa heikentääkseen maan hyvinvointia.
Työläisten valvonnalla ja johtamisella tuotannon voimavarat suunnataan kansan tarpeiden tyydyttämiseen rakentamalla asuinrakennuksia, kouluja ja sairaaloita. Työttömyys pitäisi eliminoida ja taata kaikille kansalaisille oikeus ja velvollisuus työhön.
Ensimmäinen askel kansallistamisessa on pankkien kansallistaminen. Tärkein pankkiryhmä Venezuelassa on kahden espanjalaisen pankkiryhmän omistuksessa. Suurin osa kierrossa olevasta rahasta finanssijärjestelmissä on joko suoraan tai välillisesti valtion omistamaa (valtionyhtiöt). Kuitenkin tämän rahoitusomaisuuden kontrolli on yksityisten käsissä ja sitä käytetään vastavallankumouksen hyväksi. Ilman kansallistamista talouden suunnittelu ei ole mahdollista.
Taistelu vallasta jatkuu
Jokainen vallankumous historiassa on asettanut vastattavakseen kysymyksen: Kenelle kuuluu valta? Kuka on isäntä talossa? Siihen asti, kunnes tähän kysymykseen ei ole vastattu, vallankumous jatkuu? Bolivaarisen vallankumouksen alussa Hugo Chávez heitti haasteen vanhalle harvainvallalle. Heidän valtansa kyseenalaistettiin, mutta sitä ei viety täysin. Alkoi jättiläismäinen kamppailu, joka ei ole vielä päätynyt suuntaan tai toiseen. Kaikki riippuu tämän taistelun ratkaisusta.
Perimmäinen kysymys on valtiollisesta vallasta. Normaalissa kapitalismissa porvarit hallitsevat valtiota ja käyttävät sitä yhteiskunnan enemmistön sortamiseen ja takaavat sen avulla oman valtansa ja etuoikeutensa. He eivät ylläpidä valtaansa ainoastaan armeijan ja poliisin avulla, vaan myös oikeusistuimen, byrokratian ja toimeenpanovallan elimien kautta.
Venezuelan useat upseerit tukevat vilpittömästi vallankumousta. Ylempi upseeristo puhdistettiin v. 2002 huhtikuun vallankaappausyrityksen jälkeen. Yleisesti ottaen ilmapiiri armeijassa on vastavallankumoukselle epäsuotuisa. Ulkoinen uhka USA:n imperialismin ja Kolumbian taholta on yhdistänyt armeijan vaistomaisesti taistelemaan ja ryhmittymään presidentin ympärille. Ulkopuolisen on vaikea määritellä, mikä on armeijan todellinen voimatasapaino. Se selviää vasta teoista ja tapahtumista. Viime kädessä voimasuhde armeijassa määräytyy suhteessa luokkavoimiin yhteiskunnassa.
Kansan tuki
Lyödäkseen harvainvallan ja imperialismin Chávez ja hänen tukijansa nojautuvat kansanjoukkojen tukeen. Alun perin heillä ei ollut sosialistista perspektiiviä. Päämääränä oli ainoastaan korruption kitkeminen Venezuelasta ja sen modernisoiminen. He tahtoivat oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. He kuvittelivat, että tämä olisi mahdollista kapitalismin rajoja rikkomatta. Mutta tämä johtikin yllättäen ristiriitoihin porvariston ja imperialismin kanssa. Joukot valtasivat kadut ja toivat prosessiin täysin erilaista dynamiikkaa. Joukkoliike stimuloi Chávezia ja rohkaisi häntä siirtämään liikettä vallankumouksen suuntaan.
Ulkopuolinen tuki
Viimeisten arvioiden mukaan Venezuelan kansan todelliset liittolaiset ovat Latinalaisen Amerikan sorretut työläiset ja talonpojat. He voivat puolustaa Venezuelan vallankumousta, mutta heidän hallituksensa eivät siihen kykene. Viime kädessä vallankumouksen todellinen puolustus ei koostu diplomatiasta vaan johdonmukaisesta vallankumouksellisesta ja internationalistisesta politiikasta, joka pyrkii levittämään vallankumousta koko Latinalaiseen Amerikkaan ja sen ulkopuolelle.
Diplomatian harjoittaminen on välttämätöntä, kehittämällä ystävällisiä suhteita Argentiinan, Brasilian ja etenkin Kuuban kanssa, jotta Venezuelaa ei eristettäisi. Olisi kuitenkin äärimmäisen lyhytnäköistä keskittyä vain tähän, koska hallitukset voivat vaihtua ja ne voivat taipua imperialismin painostukseen.
Kuuba ja Venezuela
Kuuba ja Venezuela muodostavat esimerkillään uhan FTAA:n toteutumiselle. FTAA on yritys kaapata Amerikan mantereiden luonnonvarat, mineraalit ja öljy USA:n täydelliseen valvontaan ja hallita yksioikeudella valtavia markkinoita ilman eurooppalaisten kapitalistien kilpailua.
Venezuelan hallitus on yhteistyössä Kuuban hallituksen kanssa ja on sen tuella toteuttanut maassaan menestyksellä Missions Robinson –lukutaito-, Barrio Adentro –terveys-, Sucre –korkeakoulu-, Ribas –lukio- ja Vuelvan Caras –työllistämiskampanjan.
Nämä ohjelmat ovat rohkaisseet yli miljoonaa ihmistä oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan sekä vielä useampia hakeutumaan peruskouluun, ammattikouluihin, lukioon ja yliopistoihin. Kampanjoiden myötä miljoonat miehet, naiset ja lapset ovat saaneet terveydenhuoltoa, hammashoitoa ja lääkitystä. Lisäksi on luotu teollisuusalueille uusia työpaikkoja käynnistämällä uudelleen toimintansa lopettaneita tehtaita ja laitoksia.
Toimittanut ja suomentanut Matti Laitinen
Lähteet: Theses on revolution and counterrevolution in Venezuela, Alan Woods, The targets are Venezuela and Cuba: New Intrigues of US imperialism, Alan Woods, Hernan Mena Cifuentesin raportti Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan 3. yhteisestä kokouksesta.
Artikkeli perustuu walesilaisen lehtimiehen ja historioitsijan Alan Woodsin artikkeliin, joka julkaistiin 20.5.2004 Venezuelan tapahtumista kertovalla uutissivustolla www.headline.com.
Vallankaappaus vaanimassa
Venezuelan vallankumous on risteyskohdassaan. Koettuaan kaksi vastavallankumousyritystä, se on kasvokkain uusien vakavien hyökkäysten kanssa. Vastavallankumoukselliset ovat yhä epätoivoisempia. Epätoivoisuus tekee heidät päättäväisemmiksi ja väkivaltaisemmiksi. He käyttävät taistelussaan sekä laillisia (kansanäänestys) että puolilaittomia keinoja valmistellessaan aseellista yhteenottoa, joka on heidän olennaisin strategiansa. He ovat liittäneet kampanjaansa myös talouden sabotoinnin, itse aiheutetun elintarvikepulan ja mellakoinnin.
Venezuelan yhteiskunta on jakautunut jyrkästi bolivaarisen vallankumouksen puolustajiin ja vastustajiin – oikeistoon ja vasemmistoon. Vasemmistoa edustavat maan työläiset, talonpojat ja köyhä kansa. He puolustavat vallankumoustaan. Oikeiston riveissä seisovat pankkiirien, suurmaanomistajien ja kapitalistien johtamat vastavallankumoukselliset. Heidän takanaan on myös valtaosa keskiluokkaa. Kuilu kahden vastakkaisen leirin välillä on sovittamaton.
Kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen vangitseminen osoittaa hallituksen kaatamiseksi ja Chávezin salamurhaamiseksi suunnatun hyvin suunnitellun salaliiton olemassaolon. Vallankumouksen kohtaamat vaarat ovat todellisia ja niistä on vedettävä johtopäätökset vastavallankumouksen lyömiseksi.
USA:n imperialismi tukee ja rohkaisee edelleen vastavallankumouksellisia voimia toivoen, että nämä voisivat suorittaa sen puolesta likaisen työn. USA arvioi sisäisen opposition voimiltaan liian heikoksi selviytymään omin voimin tästä tehtävästä. Tämän vuoksi USA valmistelee kolumbialaisten puolisotilaallisten joukkojen hyödyntämistä terrorikampanjassa. Tämä on lähes sodanjulistus.
Vastavallankumoukselliset
Keitä vastavallankumoukselliset ovat? He ovat niitä samoja porvareita, jotka olivat vuosikymmeniä vallassa Venezuelassa. He ryöstivät ja raunioittivat maan pistämällä taskuihinsa ja pankkitileilleen kansan työllä luodun vaurauden. He ovat USA:n imperialismin paikallisia juoksupoikia.
Taistelussa vallasta vastavallankumouksellisilla on yksi suuri etu: He hallitsevat talouden avainsektoreita. Ns. yleislakon aikana Venezuelan kapitalistit ajoivat maan talouden hunningolle. Talouden tappiot nousivat yli seitsemään miljardiin dollariin. Lisäksi nämä ”isänmaan ystävät” ovat siirtäneet omille tileilleen Floridaan miljardeja dollareita. Maan ruokatuotantoa valvoo kolme monopolia, jotka ovat osallistuneet taloudelliseen tihutyöhön korottamalla huikeasti peruselintarvikkeiden hintoja. Ne toivovat luovansa näin kaaosta ja epäjärjestystä, jotta armeijan suorittama vallankaappaus voisi palauttaa maahan järjestyksen.
Vallankumouksen voimavarat
Tärkein elementti tässä yhtälössä on työväenluokka. Venezuelan työläiset ovat alkaneet taistella ”pomojen” hyökkäystä vastaan. He ovat ottaneet aloitteen käsiinsä. Joitakin tehtaita on vallattu, joissain yhtiöissä on otettu askeleita kohti työläisten itsehallintoa, joissakin on perustettu demokraattisia järjestöjä ja pantu johto maksamaan maksamattomia palkkoja ja etuisuuksia. Nämä aloitteet olisi saatava yleistymään koko maassa.
Ay-liike
CTV:n (Venezuelan keskusammattijärjestö) korruptoituneet ja rappeutuneet ay-johtajat ovat myyneet sielunsa kauan sitten CIA:n päälliköille. Heille ei pitäisi suoda mitään oikeutta osallistua työväenliikkeeseen. Heidät pitäisi sulkea ay-liikkeen ulkopuolelle. CTV on demokratisoitava.
UNT:n (uusi ammatillinen keskusjärjestö) rakentaminen on kiireinen tehtävä. On perustettava ja voimistettava demokraattisia ammattiliittoja ja luotava niille taisteluohjelma. On rakennettava kansanjoukkojen ammattiliitto. Sen ohjelman tulee perustua työläisten välittömiin tarpeisiin kuten tehtaiden sulkemista, työttömyyttä ja korkeita hintoja vastaan jne…
UNT kamppailee tällä hetkellä organisoidakseen 80 % työvoimasta ay-liikkeen pariin. Presidentti Chávez tukee kampanjaa. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Organisoimalla järjestäytymättömät kansankerrokset vallankumous lyö jalat alta vanhalta oikeistolaiselta ay-byrokratialta. Aloite on otettava käsiin kaikilla tasoilla.
Työläisten valvontaan
Ehkäistäkseen tuholaistoimintaa, korruptiota ja tuhlausta teollisuustyöläisten on otettava käsiinsä tuotannon valvonta ja hallinta. Lahjuksia ottavat toimihenkilöt on erotettava. Johtajille, jotka toimivat vastavallankumouksen piikkiin, on esitettävä vaatimus - joko he toimivat kansan etujen puolesta tai heidät erotetaan toimestaan ilman eläkeoikeutta ja muita etuuksia. Vakavista sabotaasiteoista tulee langettaa vankeustuomio. Vastavallankumoukselliset johtajat on korvattava rehellisillä ja vallankumoukselle uskollisilla henkilöillä. Tämä voidaan toteuttaa tehokkaasti työläisten demokraattisella hallinnolla ja johtamisella.
Työläiset eivät ole kuitenkaan yksin. He voivat luottaa rehellisten tiedemiesten, insinööri- ja teknikkokunnan sekä johtajiston enemmistön apuun. He eivät ole sabotöörejä tai vastavallankumouksellisia, vaan he työskentelevät Venezuelan menestymisen ja hyvinvoinnin puolesta. Venezuelan kansa omaa valtavat voimavarat lahjakkuutta ja luovuutta. Heitä vetää puoleensa se, mikä on parasta yhteiskunnassa. Ihmisten luovat lahjat kapitalismissa on valjastettu systeemille, joka asettaa harvojen voitot etusijalle enemmistöön tarpeisiin nähden.
Työläisten tuotannonhallinnon idut ovat jo olemassa. Työläiset ovat vallanneet muutamia tehtaita. Öljyteollisuuden lakon aikana Hugo Chávez julisti: ”Suljetut tehtaat otetaan työläisten valvontaan”. Hallitus ei tehnyt tuolloin kuitenkaan mitään toimia ratkaistakseen vallattujen teollisuuslaitosten ongelmat. Eristyksissä oleva työläisten itsehallinto voi menestyä vain osittain ja väliaikaisesti. Tarvitaan kaiken kattavaa tuotantosuunnitelmaa, joka kattaa kaikki talouden sektorit ja tuotannon haarat. Tällainen kokonaissuunnitelma joutuu törmäykseen vapaiden markkinoiden kanssa. Todellista edistystä ei voi tapahtua, ennen kuin nämä hankaluudet on voitettu.
Kansallistaminen
Venezuelan maa-omaisuus, pankit, vakuutusyhtiöt ja suurteollisuus pitäisi kansallistaa. Tämä voidaan toteuttaa vain kongressissa lakeja säätämällä. Tämä voidaan perustella sabotaaseja ehkäisevällä työläisten itsehallinnolla sekä rauhanomaisena ja järjestyneenä siirtymisenä suunnitelmatalouteen. Tasavallan presidentti voisi selvittää tämän askeleen kansalle televisiossa ja vedota eliitin valtaviin voittoihin, tuhlaukseen, korruptioon ja nepotismiin ja talouden systemaattiseen tuhoamiseen. Opposition pomot käyttävät taloudellista asemaansa heikentääkseen maan hyvinvointia.
Työläisten valvonnalla ja johtamisella tuotannon voimavarat suunnataan kansan tarpeiden tyydyttämiseen rakentamalla asuinrakennuksia, kouluja ja sairaaloita. Työttömyys pitäisi eliminoida ja taata kaikille kansalaisille oikeus ja velvollisuus työhön.
Ensimmäinen askel kansallistamisessa on pankkien kansallistaminen. Tärkein pankkiryhmä Venezuelassa on kahden espanjalaisen pankkiryhmän omistuksessa. Suurin osa kierrossa olevasta rahasta finanssijärjestelmissä on joko suoraan tai välillisesti valtion omistamaa (valtionyhtiöt). Kuitenkin tämän rahoitusomaisuuden kontrolli on yksityisten käsissä ja sitä käytetään vastavallankumouksen hyväksi. Ilman kansallistamista talouden suunnittelu ei ole mahdollista.
Taistelu vallasta jatkuu
Jokainen vallankumous historiassa on asettanut vastattavakseen kysymyksen: Kenelle kuuluu valta? Kuka on isäntä talossa? Siihen asti, kunnes tähän kysymykseen ei ole vastattu, vallankumous jatkuu? Bolivaarisen vallankumouksen alussa Hugo Chávez heitti haasteen vanhalle harvainvallalle. Heidän valtansa kyseenalaistettiin, mutta sitä ei viety täysin. Alkoi jättiläismäinen kamppailu, joka ei ole vielä päätynyt suuntaan tai toiseen. Kaikki riippuu tämän taistelun ratkaisusta.
Perimmäinen kysymys on valtiollisesta vallasta. Normaalissa kapitalismissa porvarit hallitsevat valtiota ja käyttävät sitä yhteiskunnan enemmistön sortamiseen ja takaavat sen avulla oman valtansa ja etuoikeutensa. He eivät ylläpidä valtaansa ainoastaan armeijan ja poliisin avulla, vaan myös oikeusistuimen, byrokratian ja toimeenpanovallan elimien kautta.
Venezuelan useat upseerit tukevat vilpittömästi vallankumousta. Ylempi upseeristo puhdistettiin v. 2002 huhtikuun vallankaappausyrityksen jälkeen. Yleisesti ottaen ilmapiiri armeijassa on vastavallankumoukselle epäsuotuisa. Ulkoinen uhka USA:n imperialismin ja Kolumbian taholta on yhdistänyt armeijan vaistomaisesti taistelemaan ja ryhmittymään presidentin ympärille. Ulkopuolisen on vaikea määritellä, mikä on armeijan todellinen voimatasapaino. Se selviää vasta teoista ja tapahtumista. Viime kädessä voimasuhde armeijassa määräytyy suhteessa luokkavoimiin yhteiskunnassa.
Kansan tuki
Lyödäkseen harvainvallan ja imperialismin Chávez ja hänen tukijansa nojautuvat kansanjoukkojen tukeen. Alun perin heillä ei ollut sosialistista perspektiiviä. Päämääränä oli ainoastaan korruption kitkeminen Venezuelasta ja sen modernisoiminen. He tahtoivat oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. He kuvittelivat, että tämä olisi mahdollista kapitalismin rajoja rikkomatta. Mutta tämä johtikin yllättäen ristiriitoihin porvariston ja imperialismin kanssa. Joukot valtasivat kadut ja toivat prosessiin täysin erilaista dynamiikkaa. Joukkoliike stimuloi Chávezia ja rohkaisi häntä siirtämään liikettä vallankumouksen suuntaan.
Ulkopuolinen tuki
Viimeisten arvioiden mukaan Venezuelan kansan todelliset liittolaiset ovat Latinalaisen Amerikan sorretut työläiset ja talonpojat. He voivat puolustaa Venezuelan vallankumousta, mutta heidän hallituksensa eivät siihen kykene. Viime kädessä vallankumouksen todellinen puolustus ei koostu diplomatiasta vaan johdonmukaisesta vallankumouksellisesta ja internationalistisesta politiikasta, joka pyrkii levittämään vallankumousta koko Latinalaiseen Amerikkaan ja sen ulkopuolelle.
Diplomatian harjoittaminen on välttämätöntä, kehittämällä ystävällisiä suhteita Argentiinan, Brasilian ja etenkin Kuuban kanssa, jotta Venezuelaa ei eristettäisi. Olisi kuitenkin äärimmäisen lyhytnäköistä keskittyä vain tähän, koska hallitukset voivat vaihtua ja ne voivat taipua imperialismin painostukseen.
Kuuba ja Venezuela
Kuuba ja Venezuela muodostavat esimerkillään uhan FTAA:n toteutumiselle. FTAA on yritys kaapata Amerikan mantereiden luonnonvarat, mineraalit ja öljy USA:n täydelliseen valvontaan ja hallita yksioikeudella valtavia markkinoita ilman eurooppalaisten kapitalistien kilpailua.
Venezuelan hallitus on yhteistyössä Kuuban hallituksen kanssa ja on sen tuella toteuttanut maassaan menestyksellä Missions Robinson –lukutaito-, Barrio Adentro –terveys-, Sucre –korkeakoulu-, Ribas –lukio- ja Vuelvan Caras –työllistämiskampanjan.
Nämä ohjelmat ovat rohkaisseet yli miljoonaa ihmistä oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan sekä vielä useampia hakeutumaan peruskouluun, ammattikouluihin, lukioon ja yliopistoihin. Kampanjoiden myötä miljoonat miehet, naiset ja lapset ovat saaneet terveydenhuoltoa, hammashoitoa ja lääkitystä. Lisäksi on luotu teollisuusalueille uusia työpaikkoja käynnistämällä uudelleen toimintansa lopettaneita tehtaita ja laitoksia.
Toimittanut ja suomentanut Matti Laitinen
Lähteet: Theses on revolution and counterrevolution in Venezuela, Alan Woods, The targets are Venezuela and Cuba: New Intrigues of US imperialism, Alan Woods, Hernan Mena Cifuentesin raportti Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan 3. yhteisestä kokouksesta.
Venezuelan presidentti Hugo Chávez Friasin haastattelu 9.3.2004
Angela Nocioni: Voiko kansanäänestys viedä teiltä presidentin valtuudet?
Presidentti Hugo Chávez: Se on mahdollista. Tie on auki, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Me itse säädimme perustuslakiin kansanäänestyksen. Se takaa kansalle oikeuden heille kuuluvaan valtaan. Se on väline edustuksellisen demokratian sen loukun murtamiseksi, jonka avulla eliitti tuli valtaan hyödyntämällä ihmisjoukkojen poliittista tietämättömyyttä.
AN: Onko tämä teidän tuomionne edustukselliselle demokratialle yleensä vaiko historialliselle todellisuudelle Latinalaisessa Amerikassa?
PHC: Minä en yleensä yleistä. Latinalaisessa Amerikassa eliitti käyttää edustuksellista demokratiaa kansan manipuloimiseen. Me emme kiistä kansanäänestyksen tärkeyttä. Kansanäänestys sitoo kaikkia johtajia. Minulle tällainen ei ole vaarallista, koska minä työskentelen kovasti. Minun hallitukseni on jo 5-vuotias ja kansani tuki jatkuu entisenään.
AN: Kuinka mittaatte kansansuosiotanne?
PHC: Monin tavoin. Hallitukseni tuki on vahvistettu vaalituloksilla ja maksettu opposition olemassaololla. Minä haistan sen kaduilla. Uskon enemmän aisteihini kuin vaalituloksiin.
Kansanäänestys vaatii paljon poliittista kypsyyttä. Me olemme vastakkain kypsymättömän poliittisen ryhmän kanssa. Oppositio ei edellytä sitoumuksiltaan vastuullisuutta. He hyödyntävät perustuslakia rikkoakseen sitä. He vetoavat kansaan kavaltaakseen sen. He olivat vakuuttuneita siitä, että saisivat laillisesti kasaan vaadittavat 2,4 miljoonaa allekirjoitusta. Vuoden 2000 vaaleissa heille kertyi yhteensä 2,6 miljoonaa ääntä. Kuitenkin he syyllistyivät petokseen. He keräsivät kuolleiden, lapsien ja ulkomaalaisten allekirjoituksia. Jos kansallinen vaalineuvosto (CNE) olisi toiminut puolueettomana sovittelijana, heidän olisi pitänyt hylätä koko prosessi. Miksi kukaan ei syyttänyt vaalipetoksesta? Minä uskon sovittelijoihin. Oppositiolta puuttui 600 000 allekirjoitusta. Heidän piti poistaa 870 000 kyseenalaiseksi osoitettua allekirjoitusta. Tekivätkö he sen?
AN: Jos häviätte kansanäänestyksen, lähdettekö?
PHC: Kyllä, mutta eräs asia tuo minut takaisin valtaan. Minä kieltäydyn jäämästä itkemään ja kirjoittamaan muistelmiani. En ole edes täyttänyt 50 vuotta, eikä minusta ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin nyt.
AN: Palaisitteko virkaanne? Perustuslakihan ei kiellä sitä.
PHC: Harkitsisin asiaa. Selvä, minä en halua kivetä kenellekään sellaiselle tietä, joka haluaa palauttaa Venezuelan harvainvallan paratiisiksi. Käsikirjoitus tälle suunnitelmalle on laadittu Washingtonissa. Minulla on todisteita siitä.
AN: Minkälaisia?
PHC: USA:n hallitus rahoittaa kaikkia oppositioryhmiä, erityisesti radikaaleimpia niistä. SUMATE, joka organisoi nimienkeruun kansanäänestykseen, sai satojatuhansia dollareita. He eivät voi kieltää tätä, koska minulla dokumentteja tapahtuneesta. Kampanja rahoittamisessa käytettiin samoja kanavia kuin Haitin Aristiden syrjäyttämisessä. Bush selvitti asian julkisesti Monterreyssa: ”Me jatkamme työtämme kunnes Bolivian, Venezuelan ja Haitin kansojen ”oikeudet” on palautettu.” Lisäksi hän on maininnut maansa tekevän kaiken taatakseen kansanäänestyksen toteutumisen.
AN: Yksityiset Tv-asemat ovat johtaneet teidän hallituksenne vastaista sotaa. Te olette usein uhanneet niitä laillisilla sanktioilla, mutta ette ole toteuttaneet niitä. Miksi?
PHC: Minä olen hallituksen pää. Oligarkia valvoo muutamia valtion vallanpitäjiä. Venezuelan korkein oikeus kävi laillisen oikeusprosessin vallankaappauksen johtajia vastaan, jotka eivät olleet paikalla. Täten esirippu putosi v. 2002 huhtikuun 11. päivän vallankaappauksen yltä. Minulla on lailliset oikeudet sekaantua yksityisten Tv-asemien toimintaan. Ne ovat jälleen alkaneet kutsua kansaa kapinaan hallitusta vastaan. Minä voisin sulkea asemat suojellakseni perustuslakia, mutta päätös niiden sulkemiseen edellyttää teräksisiä hermoja. Maaliskuun 2. päivänä, kun CNE julkisti päätöksensä kansanäänestyksestä, minä oli valmis katkaisemaan heidän lähetyksensä. Täällä sotapropaganda on kiellettyä. Jos Tv-kanavat olisivat heittäneet bensiiniä liekkeihin etenkin itäisessä Caracasissa, siellä olisi ollut jo kuolleita, haavoittuneita ja vangittuja. Tuona yönä tilanne oli jännittynyt. Olisin voinut sensuroida lähetykset. Seurasin niitä aamukolmeen. Lopuksi päätin jatkaa tiedotussotaa kasvosta kasvoihin.
AN: Opposition protestien aikana suoritettiin useita vangitsemisia. Pidättekö näitä ihmisiä poliittisina vankeina?
PHC: He ovat vangittuja, mutta eivät poliittisista syistä. Heidät piti vangita, koska he osallistuivat väkivaltaisiin toimiin. Miksi aikaisemmilla opposition marsseilla ei ollut vangittuja tai haavoittuneita? Koska he päättivät niin. Vain siellä on väkivaltaa, missä he päättävät käyttää sitä. Annoin henkilökohtaisesti ohjeet alaisuudessani oleville voimille. Täällä Caracasissa jouduin käyttämään kansalliskaartia, koska pääkaupungin poliisi lietsoo yleistä epäjärjestystä. Hallitukseni ei ole estänyt mielenosoituksia. Kolmeen vuoteen marsseilla ei ollut loukkaantuneita tai vangittuja. Kun vallankaappaussalaliitto syntyi, alkoi myös väkivalta. He tarvitsevat kuolleita ja haavoittuneita lyödäkseen Chávezin. He haluavat tehdä minusta muun maailman silmissä tyrannin.
AN: Viime vuonna Porto Alegressa, te puhuitte Maailman sosiaalinen foorumi –liikkeelle mahdollisesta liittoutumasta. Onko teillä mielessä yhä tämä idea?
PHC: Minulla on ollut vaikeuksia saada Latinalaisen Amerikan vasemmisto ymmärtämään itseäni. He ovat kuvanneet minua villi-ihmiseksi. Ainoastaan Fidel Castro on kyennyt ymmärtämään, mikä Hugo Chávez on miehiään. Latinalaisen Amerikan vasemmisto katsoo minua epäillen. Kerran ollessani Sao Paolon foorumissa kuubalaisten nimissä he eivät tahtoneet sallia minun puhuvan. Historialliset poliittiset puolueet mantereellamme Brasilian PT ja Meksikon PRD kokivat minussa vallankaappausjohtajan. He olivat valheen uhreja. Vasta Huhtikuun 11. päivän vallankaappauksen jälkeen globalisaation vastainen liike alkoi nähdä minun hallitukseni vaihtoehtona imperialistiselle vallalle.
Kuuban presidentti Fidel Castro sanoi 14.4.2004 Havannassa pitämässään puheessa, että kukaan tai mikään ei voi pysäyttää Venezuelassa meneillään olevia muutosprosesseja tai pysäyttää bolivaarista vallankumousta. Kuuba ratifioi tukensa Chávezin bolivaariselle vallankumoukselle. (Prensa Latina/ML)
Monet globalisaation vastaisen liikkeen jäsenet osoittavat 20.3. mieltään kaduilla monissa kaupungeissa maailmalla Irakin miehitystä vastaan. Samana päivänä on myös tilaisuus sanoa USA:lle: ”Kädet irti Venezuelasta”. Peruskysymys on sama – öljy. USA ei halua öljyn hinnan nousevan tai pysyvän entisellään. He eivät unohda rooliani OPEC:in kokouksissa. Tullessani valtaan öljyn hinta oli 12 $ barrelilta. Vierailin OPEC-maissa 10 päivän ajan. Menin jopa Bagdadiin. Clinton, joka tuolloin oli Valkoisessa talossa isäntänä, varoitti minua lentämästä Irakin ilmatilassa, koska he voivat ampua minut alas. Vastasin hänelle: Luuletko minun keskeyttävän matkani Bagdadiin vain sen takia, että sinä haluat minun niin tekevän? Minä menen sinne vaikka kamelilla, jos se on välttämätöntä. Työni OPEC:in kanssa maksoi itsensä. Jos öljyn hintapolitiikka muuttuisi, niin myös Venezuelan roolin täytyisi muuttua. Nykyisin öljyn barreli-hinta pyörii 30 dollarin ympärillä.
AN: Te olette sanonut, ettei tippaakaan enempää öljyä USA:lle, jos se jatkaa väliintuloaan. Ajatteletteko, että Venezuelan pitäisi käyttää öljyä aseenaan?
PHC: On toinen asia sanoa, että en halua käyttää sitä aseena ja toinen asia, jolloin he pakottavat minua käyttämään sitä aseena. Bush antautuisi mielenvikaiseen interventioon Venezuelassa. Hän aloittaisi konfliktin täällä ja tuolloin olisi absurdia jatkaa öljyn myyntiä USA:lle. USA ei ole ainoa valtio maailmassa. Öljyä ei turmella. Sitä myydään.
AN: Kenelle?
PHC: Aasiaan ja Eurooppaan. Kiinan öljynjalostusteollisuus on pyytänyt saada kasvattaa heidän Venezuelan kiintiötään. Me emme voi tehdä niin, koska olemme osa OPEC:in kiintiötä. Me myymme USA:lle päivittäin 1,5 miljoonaa barrelia öljyä. Muualle myyminen toisi vähemmän rahaa. Brasilia tuo öljyä. Heidän on ostettava se Lähi-idästä. Miksi? Koska Venezuelan öljyteollisuuden strategia on ollut vuosikausia sidoksissa vain USA:n intresseihin.
AN: Kuinka FTAA-neuvottelut sujuvat?
PHC: FTAA on kuollut. FTAA:n loisto on pilakuva. Brasilia tukee sitä. Sen esitys ei vakuuta minua. Jos me allekirjoitamme sopimuksen, Washington on saavuttanut päämääränsä. Lula, Kirchner ja minä emme ole samalla linjalla. Buenos Aires on tällä hetkellä paljon tukalammassa tilassa kuin Brasilia velkakysymyksen ja pääomien ulosvirtaamisen suhteen.
AN: Millainen on bolivaarinen vallankumous?
PHC: Humanistinen vallankumous, joka perustuu ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Se on Venezuelalainen projekti, joka on täysin itsenäinen poliittisesti ja se tähtää Etelä-Amerikan yhdentymiseen. Se on todellinen oikeusvaltio. Taistelussa vahvojen ja heikkojen kesken, vapautetaan sorretut ja suodaan vapautuneille oikeudenmukaisuus. Vapaus ilman tasa-arvoisuutta ei merkitse mitään. Oligarkia ei koskaan kunnioittanut lakeja. Tämän vuoksi he vihaavat minua, koska minä olen rakentamassa oikeusvaltiota, joka takaa poliittisen ja sosiaalisen tasa-arvon.
AN: Mitkä ovat vallankumouksenne konkreettiset tulokset?
PHC: On rakennettava vastavoima. Täällä köyhät ovat tulossa valtaan. On vain yksi keino taistella köyhyyttä vastaan. Moniin osiin maata on muodostettu kansankomiteoita. Tämä ei ole pelkästään muodollista valtaa. Olemme säätäneet lain, joka mukaan 20 % vauraasta kansallisrahastosta (FIDES) luovutetaan kunnallisille organisaatioille, eikä niin kuin ennen kuvernööreille ja pormestareille. Tämä ei ole vallan korviketta. Tämä on toimivallan antamista äänestäjille. Totuus puolustaa kansaa, kun se ottaa vallan. Katso, mitä tapahtui 13.4.2002. Kansa torjui vallankaappaushallinnon, sillä aikaa kun sotilaani toivat minut helikopterilla takaisin Caracasiin.
Minä miltei rukoilin. Laskeuduin palatsin luokse, josta minut oli viety pois 48 tuntia aikaisemmin. Näin sen tuhansien ihmisten ja paljaiden käsien piirittämänä. Sanoin heille: ”Katsokaa, mitä nämä ihmiset ovat tehneet. He ovat palauttaneet valtaan hallituksensa”. Se on moraalinen takuu, joka yhdistää meitä. Minä elän kansaa varten. Tuona päivänä Caracasin asukkaat sanoivat: ”Tämä palatsi kuuluu minulle”.
AN: Ajatteletteko keskiluokan luottamuksen saavuttamista?
PHC: Yhden osan. Heidän ei tarvitse rakastaa minua. Minusta tuntuu, että tärkein osa keskiluokkaa romahtaa globalisaation vaikutuksesta. Venezuelan pienet ja keskisuuret yritykset ovat meidän puolellamme.
Muita huomioita
Vuonna 2000 muodostettuun Chávezin hallitukseen kuuluivat seuraavat puolueet parlamenttipaikkoineen: MVR (Viidennen tasavallan liike, 76), MAS (kommunistisesta puolueesta Prahan kevään jälkeen eronnut joukko, 21), PPT (Isänmaa kaikille, 1), SI, Independentes por la Comunidad Nacional (0), Genie Ermergente (0), Acción Agropecuaria (0), Movimiento Electoral del Pueblo-Partido Socialista de Venezuela () ja Venezuelan kommunistinen puolue (VKP:lla on olennainen rooli bolivaaristen piirien ylimmässä johdossa).
Presidentti Chávezin mukaan hänen hallinnollisena ongelmanaan ovat opposition ohjaamat soluttautujat julkisessa hallintokoneistossa. Korruptio ja saamattomuus ovat myös pahoja loukkuja, joita hänen hallituksensa turmioksi on asetettu. MAS-puolueella on ollut vahingollinen vaikutus osaan Chávezin hallituksen ministereistä.
Toimittanut: Matti Laitinen
Lähde: Diario Liberazione
Angela Nocioni: Voiko kansanäänestys viedä teiltä presidentin valtuudet?
Presidentti Hugo Chávez: Se on mahdollista. Tie on auki, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Me itse säädimme perustuslakiin kansanäänestyksen. Se takaa kansalle oikeuden heille kuuluvaan valtaan. Se on väline edustuksellisen demokratian sen loukun murtamiseksi, jonka avulla eliitti tuli valtaan hyödyntämällä ihmisjoukkojen poliittista tietämättömyyttä.
AN: Onko tämä teidän tuomionne edustukselliselle demokratialle yleensä vaiko historialliselle todellisuudelle Latinalaisessa Amerikassa?
PHC: Minä en yleensä yleistä. Latinalaisessa Amerikassa eliitti käyttää edustuksellista demokratiaa kansan manipuloimiseen. Me emme kiistä kansanäänestyksen tärkeyttä. Kansanäänestys sitoo kaikkia johtajia. Minulle tällainen ei ole vaarallista, koska minä työskentelen kovasti. Minun hallitukseni on jo 5-vuotias ja kansani tuki jatkuu entisenään.
AN: Kuinka mittaatte kansansuosiotanne?
PHC: Monin tavoin. Hallitukseni tuki on vahvistettu vaalituloksilla ja maksettu opposition olemassaololla. Minä haistan sen kaduilla. Uskon enemmän aisteihini kuin vaalituloksiin.
Kansanäänestys vaatii paljon poliittista kypsyyttä. Me olemme vastakkain kypsymättömän poliittisen ryhmän kanssa. Oppositio ei edellytä sitoumuksiltaan vastuullisuutta. He hyödyntävät perustuslakia rikkoakseen sitä. He vetoavat kansaan kavaltaakseen sen. He olivat vakuuttuneita siitä, että saisivat laillisesti kasaan vaadittavat 2,4 miljoonaa allekirjoitusta. Vuoden 2000 vaaleissa heille kertyi yhteensä 2,6 miljoonaa ääntä. Kuitenkin he syyllistyivät petokseen. He keräsivät kuolleiden, lapsien ja ulkomaalaisten allekirjoituksia. Jos kansallinen vaalineuvosto (CNE) olisi toiminut puolueettomana sovittelijana, heidän olisi pitänyt hylätä koko prosessi. Miksi kukaan ei syyttänyt vaalipetoksesta? Minä uskon sovittelijoihin. Oppositiolta puuttui 600 000 allekirjoitusta. Heidän piti poistaa 870 000 kyseenalaiseksi osoitettua allekirjoitusta. Tekivätkö he sen?
AN: Jos häviätte kansanäänestyksen, lähdettekö?
PHC: Kyllä, mutta eräs asia tuo minut takaisin valtaan. Minä kieltäydyn jäämästä itkemään ja kirjoittamaan muistelmiani. En ole edes täyttänyt 50 vuotta, eikä minusta ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin nyt.
AN: Palaisitteko virkaanne? Perustuslakihan ei kiellä sitä.
PHC: Harkitsisin asiaa. Selvä, minä en halua kivetä kenellekään sellaiselle tietä, joka haluaa palauttaa Venezuelan harvainvallan paratiisiksi. Käsikirjoitus tälle suunnitelmalle on laadittu Washingtonissa. Minulla on todisteita siitä.
AN: Minkälaisia?
PHC: USA:n hallitus rahoittaa kaikkia oppositioryhmiä, erityisesti radikaaleimpia niistä. SUMATE, joka organisoi nimienkeruun kansanäänestykseen, sai satojatuhansia dollareita. He eivät voi kieltää tätä, koska minulla dokumentteja tapahtuneesta. Kampanja rahoittamisessa käytettiin samoja kanavia kuin Haitin Aristiden syrjäyttämisessä. Bush selvitti asian julkisesti Monterreyssa: ”Me jatkamme työtämme kunnes Bolivian, Venezuelan ja Haitin kansojen ”oikeudet” on palautettu.” Lisäksi hän on maininnut maansa tekevän kaiken taatakseen kansanäänestyksen toteutumisen.
AN: Yksityiset Tv-asemat ovat johtaneet teidän hallituksenne vastaista sotaa. Te olette usein uhanneet niitä laillisilla sanktioilla, mutta ette ole toteuttaneet niitä. Miksi?
PHC: Minä olen hallituksen pää. Oligarkia valvoo muutamia valtion vallanpitäjiä. Venezuelan korkein oikeus kävi laillisen oikeusprosessin vallankaappauksen johtajia vastaan, jotka eivät olleet paikalla. Täten esirippu putosi v. 2002 huhtikuun 11. päivän vallankaappauksen yltä. Minulla on lailliset oikeudet sekaantua yksityisten Tv-asemien toimintaan. Ne ovat jälleen alkaneet kutsua kansaa kapinaan hallitusta vastaan. Minä voisin sulkea asemat suojellakseni perustuslakia, mutta päätös niiden sulkemiseen edellyttää teräksisiä hermoja. Maaliskuun 2. päivänä, kun CNE julkisti päätöksensä kansanäänestyksestä, minä oli valmis katkaisemaan heidän lähetyksensä. Täällä sotapropaganda on kiellettyä. Jos Tv-kanavat olisivat heittäneet bensiiniä liekkeihin etenkin itäisessä Caracasissa, siellä olisi ollut jo kuolleita, haavoittuneita ja vangittuja. Tuona yönä tilanne oli jännittynyt. Olisin voinut sensuroida lähetykset. Seurasin niitä aamukolmeen. Lopuksi päätin jatkaa tiedotussotaa kasvosta kasvoihin.
AN: Opposition protestien aikana suoritettiin useita vangitsemisia. Pidättekö näitä ihmisiä poliittisina vankeina?
PHC: He ovat vangittuja, mutta eivät poliittisista syistä. Heidät piti vangita, koska he osallistuivat väkivaltaisiin toimiin. Miksi aikaisemmilla opposition marsseilla ei ollut vangittuja tai haavoittuneita? Koska he päättivät niin. Vain siellä on väkivaltaa, missä he päättävät käyttää sitä. Annoin henkilökohtaisesti ohjeet alaisuudessani oleville voimille. Täällä Caracasissa jouduin käyttämään kansalliskaartia, koska pääkaupungin poliisi lietsoo yleistä epäjärjestystä. Hallitukseni ei ole estänyt mielenosoituksia. Kolmeen vuoteen marsseilla ei ollut loukkaantuneita tai vangittuja. Kun vallankaappaussalaliitto syntyi, alkoi myös väkivalta. He tarvitsevat kuolleita ja haavoittuneita lyödäkseen Chávezin. He haluavat tehdä minusta muun maailman silmissä tyrannin.
AN: Viime vuonna Porto Alegressa, te puhuitte Maailman sosiaalinen foorumi –liikkeelle mahdollisesta liittoutumasta. Onko teillä mielessä yhä tämä idea?
PHC: Minulla on ollut vaikeuksia saada Latinalaisen Amerikan vasemmisto ymmärtämään itseäni. He ovat kuvanneet minua villi-ihmiseksi. Ainoastaan Fidel Castro on kyennyt ymmärtämään, mikä Hugo Chávez on miehiään. Latinalaisen Amerikan vasemmisto katsoo minua epäillen. Kerran ollessani Sao Paolon foorumissa kuubalaisten nimissä he eivät tahtoneet sallia minun puhuvan. Historialliset poliittiset puolueet mantereellamme Brasilian PT ja Meksikon PRD kokivat minussa vallankaappausjohtajan. He olivat valheen uhreja. Vasta Huhtikuun 11. päivän vallankaappauksen jälkeen globalisaation vastainen liike alkoi nähdä minun hallitukseni vaihtoehtona imperialistiselle vallalle.
Kuuban presidentti Fidel Castro sanoi 14.4.2004 Havannassa pitämässään puheessa, että kukaan tai mikään ei voi pysäyttää Venezuelassa meneillään olevia muutosprosesseja tai pysäyttää bolivaarista vallankumousta. Kuuba ratifioi tukensa Chávezin bolivaariselle vallankumoukselle. (Prensa Latina/ML)
Monet globalisaation vastaisen liikkeen jäsenet osoittavat 20.3. mieltään kaduilla monissa kaupungeissa maailmalla Irakin miehitystä vastaan. Samana päivänä on myös tilaisuus sanoa USA:lle: ”Kädet irti Venezuelasta”. Peruskysymys on sama – öljy. USA ei halua öljyn hinnan nousevan tai pysyvän entisellään. He eivät unohda rooliani OPEC:in kokouksissa. Tullessani valtaan öljyn hinta oli 12 $ barrelilta. Vierailin OPEC-maissa 10 päivän ajan. Menin jopa Bagdadiin. Clinton, joka tuolloin oli Valkoisessa talossa isäntänä, varoitti minua lentämästä Irakin ilmatilassa, koska he voivat ampua minut alas. Vastasin hänelle: Luuletko minun keskeyttävän matkani Bagdadiin vain sen takia, että sinä haluat minun niin tekevän? Minä menen sinne vaikka kamelilla, jos se on välttämätöntä. Työni OPEC:in kanssa maksoi itsensä. Jos öljyn hintapolitiikka muuttuisi, niin myös Venezuelan roolin täytyisi muuttua. Nykyisin öljyn barreli-hinta pyörii 30 dollarin ympärillä.
AN: Te olette sanonut, ettei tippaakaan enempää öljyä USA:lle, jos se jatkaa väliintuloaan. Ajatteletteko, että Venezuelan pitäisi käyttää öljyä aseenaan?
PHC: On toinen asia sanoa, että en halua käyttää sitä aseena ja toinen asia, jolloin he pakottavat minua käyttämään sitä aseena. Bush antautuisi mielenvikaiseen interventioon Venezuelassa. Hän aloittaisi konfliktin täällä ja tuolloin olisi absurdia jatkaa öljyn myyntiä USA:lle. USA ei ole ainoa valtio maailmassa. Öljyä ei turmella. Sitä myydään.
AN: Kenelle?
PHC: Aasiaan ja Eurooppaan. Kiinan öljynjalostusteollisuus on pyytänyt saada kasvattaa heidän Venezuelan kiintiötään. Me emme voi tehdä niin, koska olemme osa OPEC:in kiintiötä. Me myymme USA:lle päivittäin 1,5 miljoonaa barrelia öljyä. Muualle myyminen toisi vähemmän rahaa. Brasilia tuo öljyä. Heidän on ostettava se Lähi-idästä. Miksi? Koska Venezuelan öljyteollisuuden strategia on ollut vuosikausia sidoksissa vain USA:n intresseihin.
AN: Kuinka FTAA-neuvottelut sujuvat?
PHC: FTAA on kuollut. FTAA:n loisto on pilakuva. Brasilia tukee sitä. Sen esitys ei vakuuta minua. Jos me allekirjoitamme sopimuksen, Washington on saavuttanut päämääränsä. Lula, Kirchner ja minä emme ole samalla linjalla. Buenos Aires on tällä hetkellä paljon tukalammassa tilassa kuin Brasilia velkakysymyksen ja pääomien ulosvirtaamisen suhteen.
AN: Millainen on bolivaarinen vallankumous?
PHC: Humanistinen vallankumous, joka perustuu ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Se on Venezuelalainen projekti, joka on täysin itsenäinen poliittisesti ja se tähtää Etelä-Amerikan yhdentymiseen. Se on todellinen oikeusvaltio. Taistelussa vahvojen ja heikkojen kesken, vapautetaan sorretut ja suodaan vapautuneille oikeudenmukaisuus. Vapaus ilman tasa-arvoisuutta ei merkitse mitään. Oligarkia ei koskaan kunnioittanut lakeja. Tämän vuoksi he vihaavat minua, koska minä olen rakentamassa oikeusvaltiota, joka takaa poliittisen ja sosiaalisen tasa-arvon.
AN: Mitkä ovat vallankumouksenne konkreettiset tulokset?
PHC: On rakennettava vastavoima. Täällä köyhät ovat tulossa valtaan. On vain yksi keino taistella köyhyyttä vastaan. Moniin osiin maata on muodostettu kansankomiteoita. Tämä ei ole pelkästään muodollista valtaa. Olemme säätäneet lain, joka mukaan 20 % vauraasta kansallisrahastosta (FIDES) luovutetaan kunnallisille organisaatioille, eikä niin kuin ennen kuvernööreille ja pormestareille. Tämä ei ole vallan korviketta. Tämä on toimivallan antamista äänestäjille. Totuus puolustaa kansaa, kun se ottaa vallan. Katso, mitä tapahtui 13.4.2002. Kansa torjui vallankaappaushallinnon, sillä aikaa kun sotilaani toivat minut helikopterilla takaisin Caracasiin.
Minä miltei rukoilin. Laskeuduin palatsin luokse, josta minut oli viety pois 48 tuntia aikaisemmin. Näin sen tuhansien ihmisten ja paljaiden käsien piirittämänä. Sanoin heille: ”Katsokaa, mitä nämä ihmiset ovat tehneet. He ovat palauttaneet valtaan hallituksensa”. Se on moraalinen takuu, joka yhdistää meitä. Minä elän kansaa varten. Tuona päivänä Caracasin asukkaat sanoivat: ”Tämä palatsi kuuluu minulle”.
AN: Ajatteletteko keskiluokan luottamuksen saavuttamista?
PHC: Yhden osan. Heidän ei tarvitse rakastaa minua. Minusta tuntuu, että tärkein osa keskiluokkaa romahtaa globalisaation vaikutuksesta. Venezuelan pienet ja keskisuuret yritykset ovat meidän puolellamme.
Muita huomioita
Vuonna 2000 muodostettuun Chávezin hallitukseen kuuluivat seuraavat puolueet parlamenttipaikkoineen: MVR (Viidennen tasavallan liike, 76), MAS (kommunistisesta puolueesta Prahan kevään jälkeen eronnut joukko, 21), PPT (Isänmaa kaikille, 1), SI, Independentes por la Comunidad Nacional (0), Genie Ermergente (0), Acción Agropecuaria (0), Movimiento Electoral del Pueblo-Partido Socialista de Venezuela () ja Venezuelan kommunistinen puolue (VKP:lla on olennainen rooli bolivaaristen piirien ylimmässä johdossa).
Presidentti Chávezin mukaan hänen hallinnollisena ongelmanaan ovat opposition ohjaamat soluttautujat julkisessa hallintokoneistossa. Korruptio ja saamattomuus ovat myös pahoja loukkuja, joita hänen hallituksensa turmioksi on asetettu. MAS-puolueella on ollut vahingollinen vaikutus osaan Chávezin hallituksen ministereistä.
Toimittanut: Matti Laitinen
Lähde: Diario Liberazione
Venezuelan armeijan päällikön kenraali Raul Baduelin haastattelu
Väliamerikkalaisen aktivistin Toni Solon mukaan ”Venezuela on este USA:n suunnitelmien täydelle toteutumiselle Etelä-Amerikassa. Nuo suunnitelmat edellyttävät Latinalaisen Amerikan energiavarojen kuljetusten ja jalostuksen hallintaa sekä alueen ravinto-omavaraisuuden tuhoamista. USA hyödyntää Plan Colombiaa, Plan Puebla Panamaa ja FTAA:ta päästäkseen noihin päämääriin. Monikansalliset eurooppalaiset yhtiöt ovat halukkaita yhteistoimintaan.
Ei ole mitenkään taattua, etteikö USA:lla olisi nykyisin sotilastukikohtia Hollannin Antilleilla – Curacaossa ja Arubassa. Kaikki suuret öljy-yhtiöt Englannissa ja USA:ssa sekä monikansallinen Shell olisivat innoissaan, jos ne saisivat vapaat kädet Venezuelan yksityistettyä öljyteollisuutensa. On sanomattakin selvää, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa asetetaan etusijalle Euroopan energiatarpeet. Tästä johtuen eurooppalaisen viestinnän valtavirta vaikenee tosiasioista, joita tapahtuu Venezuelan politiikassa ja taloudessa.”
Kenraali Raul Baduelin toimittaja Hans Dieterichille antama haastattelu
HD: Luoko nykyinen häirintä (Venezuelassa) todellista epävakautta hallitukselle, valtiolle vai onko horjutus vain marginaalista?
RB: Aluksi minun on sanottava, että väkivallan lietsominen on tuomittavaa, koska on olemassa osallistumisen takaava demokraattinen ja perustuslaillinen järjestelmä. Me käymme kauppaa järjettömän väkivallan käytön kanssa, joka ei edes tue alkuperäistä ideaansa. Olen vakuuttunut siitä, että tämä väkivalta on vain vähemmistöklikin aikaansaamaa.
Sotilaana ja Tao Te Ching Lao Tzen tuntijana tiedän, ettei pitäisi koskaan aliarvioida vihollista, koska jos aliarvioimme vastustajan, menetämme suurimman etumme ja voimamme, joka on rakkaus. Minä uskon, että osallistuminen herättää tajuamaan kaikkialla laajan osan kansaa. Joka tapauksessa ne, jotka kieltävät tämän todellisuuden ja uskovat uusien viestimien apuun, he yrittävät unohtaa erilaisten näkemystemme perustan. He juuri reagoivat innostuksen ja etuoikeuksien puutteeseen.
Tämän takia ei pidä aliarvioida ääriryhmiä, jotka ovat kehottaneet voimavaroja väkivaltaiseen kapinaan. Hallitus ja sen jäsenet eivät aio tehdä virhettä paisuttelemalla tilannetta tai tarjoamalla heille anteeksipyyntöjä, jota he epäonnekseen etsivät aiheuttaakseen kuolemaa ja hävitystä.
HD: Onko Haitin vallankaappauksella ja Venezuelan nykytilanteella mitään yhteistä?
RB: Nähdäkseni joitain ulkoisia elementtejä on. Vastuuttomalla tavalla ja välinpitämättömyydellä Haitin kansan itsemääräämisoikeutta kohtaan maan kärsimästä äärimmäisestä köyhyydestä tehtiin veruke omien etujen edistämiseksi sen sijasta, että oltaisiin etsitty yhdessä muiden maiden kanssa ratkaisuja saaren ongelmiin.
Minusta se näyttää yritykseltä esittää muulle maailmalle, että tämä käytäntö voi laajeta muihinkin maihin ja etenkin meidän maahamme. Koska me olemme nähneet USA:n hallituksen virkailijoiden ja heidän paikallisten mallinukkejensa toistavan, että meidän pitäisi ottaa vaaria Haitista, koska sama voi tapahtua myös täällä.
HD: Presidentti Chávez paljasti sunnuntaina, että USA aikoo sijoittaa lähitulevaisuudessa laivastoaan Venezuelan rannikolle. Onko tämä todellinen sotaa lietsova vaara?
RB: Tämä on herkkä asia, koska mielipiteelläni on paljon painoarvoa. Vastatakseni kysymykseen, tarkastelkaamme vuoden 2002 huhtikuun vallankaappausta. On kiistämättömiä todisteita siitä, että tuolloin Venezuelan aluevesirajan sisäpuolella oli yhdysvaltalaisia sota-aluksia ja –lentokoneita - jotkut jopa vain 10 mailin päässä rannikostamme Falconissa.
Curacaossa ja Bonairessa on USA:n ja Hollannin sotilastukikohtia. Sotilaana ajattelen, että he yrittävät hyödyntää Plan Colombiaa synnyttääkseen konfliktitilanteen Venezuelan ja Kolumbian välille, joka sitten toimisi syynä interventioon.
HD: Onko Kolumbian armeija valmis tällaiseen yhteistyöhön Washingtonin kanssa?
RB: En osaa sanoa, koska en voi teeskennellä keskustelleeni Kolumbian asevoimien kanssa. Olemme huolissamme, koska Kolumbia on vastaanottanut vastikään AMX-30 –taistelupanssareita Espanjasta. Espanja vähentää sotilasajoneuvojaan NATO:n suunnitelmien mukaisesti. Espanjalaiset pitävät saksalaiset Leopard –tankkinsa ja italialaiset Centaur –ajoneuvonsa. AMX-30 –panssarit ovat hyvin raskaita meidän maastoomme. Uutisointi väittää, että nämä taisteluvälineet ovat yhteydessä huumesotaan. Olen vain jalkaväen laskuvarjojääkäri, mutta minulla on paljon kokemusta. Olen johtanut maamme 4. panssaridivisioonaa. AMX-30 –tankkien käyttö on hyvin rajoitettua. Ne eivät sovi Kolumbian maastomuotoihin, mutta ne syventävät Kolumbian ja Venezuelan bolivaarisen tasavallan välistä sotilaallista epätasapainoa. Tämän lisäksi Espanjasta on tulossa vielä Dragon –tiedusteluajoneuvoja.
HD: Onko Kolumbian tankkien tarkoituksena lisätä maan sotilaallista läsnäoloa rajavyöhykkeellä?
RB: Meillä on pysyvä miehitys rajalla. Venezuelalla on aina painottanut aktiivista läsnäoloa rajalla. Me olemme olleet yli 50 vuotta varuillamme sisarkansamme Kolumbian väkivaltaisesta hengestä. Toivomme, että he pääsevät siitä eroon.
Meillä on maarajaa yhteensä 2 300 km:ä, josta 60 % on huonosti merkittyä. Se on avoinna vapaalle liikkumiselle ja pysyvälle ihmisvirralle. Toinen pointti on siinä, että yleistynyt väkivalta on synnyttänyt massiivisia väestön siirtymisiä. Tätä ilmiötä voidaan käyttää Troijan hevosena oikeuttamalla interventio Venezuelaan rauhanturvaajien toimesta.”
Kenraalin Baduelin käsityksen mukaan Venezuela voisi hyväksyä kriisitilanteessa rauhanturvaajia alueellaan, jos he edustaisivat YK:ta tai OAS:ia. ”Jos tarkastellaan Kolumbian valtiota, siellä on itse asiassa olemassa kaksi erillistä valtiota – Santa Fe de Bogotan valtio ja San Vicente del Caguan valtio (FARC). Viestintävälineissä olette kohdanneet Kolumbian tasavallan presidentin ja sen hallituksen edustajia ja voitte havaita, että väkivaltaa edistävien ryhmien johtajat ottavat vastaan sotilasparaatein valtion päämiehen.
HD: Kolumbian puolisotilaalliset joukot ovat tehneet hyökkäyksiä myös Kolumbian maaperälle.
RB: Kolumbian kansalaisia virtaa jatkuvasti maaperällemme ja he voivat naamioitua, mutta useimmiten olemme tietoisia siitä tosiasiasta, milloin Kolumbia mobilisoi joukkojaan rajan pintaan.
HD: Presidentti on sanonut, että USA:n sotilashelikopterit laskeutuivat Maiquetian lentokentälle lähelle Caracasia huhtikuun kaappauksen aikana.
RB: Muutamat ammattisotilaat, pääosin meidän ilmavoimistamme, jotka työskentelevät ilmavalvonnassa Simon Bolivarin kansainvälisellä lentokentällä havaitsivat nuo helikopterit. Joissain kaupungeissamme siviilikenttiä käyttää myös armeija. Tällainen kaksoiskäyttö säästää rakennuskustannuksia ja takaa sotilaallisen turvallisuuden. USA:n Black Hawk –helikopterien läsnäolo kaappauksen aikana Luis del Valle Carcian tukikohdassa vahvistettiin tältä perustalta.
Sisäinen horjutus
HD: Vastavallankumouksellinen liike käyttää sala-ampujia ja perinteisempiä keinoja kuten mielenosoituksissa autonrenkaiden polttamista. Mitä sala-ampujista tiedetään? Ovatko he ammattilaisia erikoisvälineineen?
RB: Neljännen panssaridivisioonaan komentajan raportin mukaan sala-ampujat ovat toimineet eräästä rakennuksesta käsin Paramacay Fortin ympäristössä Valenciassa. Tutkimuksessa käytettiin panssaroitua saksalaisvalmisteista ajoneuvoa - ei kuitenkaan tankkia. Ajoneuvoa ammuttiin ikkunoihin sala-ampujien toimesta kyseisestä rakennuksesta samanlaisilla 7.62 kaliiperin luodeilla, joita käytetään tarkka-ampujien pitkänkantaman kivääreissä. Näiden aseiden käyttö vaatii erityiskoulutusta ja niitä käyttävät ammattilaiset, joiden erityisominaisuutena on tarkkuus.”
Lyhennettynä toimittanut Matti Laitinen
Lähde: Venezuela’s Electronic News, julkaistu 5.3.2004
www.vheadline.com
Väliamerikkalaisen aktivistin Toni Solon mukaan ”Venezuela on este USA:n suunnitelmien täydelle toteutumiselle Etelä-Amerikassa. Nuo suunnitelmat edellyttävät Latinalaisen Amerikan energiavarojen kuljetusten ja jalostuksen hallintaa sekä alueen ravinto-omavaraisuuden tuhoamista. USA hyödyntää Plan Colombiaa, Plan Puebla Panamaa ja FTAA:ta päästäkseen noihin päämääriin. Monikansalliset eurooppalaiset yhtiöt ovat halukkaita yhteistoimintaan.
Ei ole mitenkään taattua, etteikö USA:lla olisi nykyisin sotilastukikohtia Hollannin Antilleilla – Curacaossa ja Arubassa. Kaikki suuret öljy-yhtiöt Englannissa ja USA:ssa sekä monikansallinen Shell olisivat innoissaan, jos ne saisivat vapaat kädet Venezuelan yksityistettyä öljyteollisuutensa. On sanomattakin selvää, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa asetetaan etusijalle Euroopan energiatarpeet. Tästä johtuen eurooppalaisen viestinnän valtavirta vaikenee tosiasioista, joita tapahtuu Venezuelan politiikassa ja taloudessa.”
Kenraali Raul Baduelin toimittaja Hans Dieterichille antama haastattelu
HD: Luoko nykyinen häirintä (Venezuelassa) todellista epävakautta hallitukselle, valtiolle vai onko horjutus vain marginaalista?
RB: Aluksi minun on sanottava, että väkivallan lietsominen on tuomittavaa, koska on olemassa osallistumisen takaava demokraattinen ja perustuslaillinen järjestelmä. Me käymme kauppaa järjettömän väkivallan käytön kanssa, joka ei edes tue alkuperäistä ideaansa. Olen vakuuttunut siitä, että tämä väkivalta on vain vähemmistöklikin aikaansaamaa.
Sotilaana ja Tao Te Ching Lao Tzen tuntijana tiedän, ettei pitäisi koskaan aliarvioida vihollista, koska jos aliarvioimme vastustajan, menetämme suurimman etumme ja voimamme, joka on rakkaus. Minä uskon, että osallistuminen herättää tajuamaan kaikkialla laajan osan kansaa. Joka tapauksessa ne, jotka kieltävät tämän todellisuuden ja uskovat uusien viestimien apuun, he yrittävät unohtaa erilaisten näkemystemme perustan. He juuri reagoivat innostuksen ja etuoikeuksien puutteeseen.
Tämän takia ei pidä aliarvioida ääriryhmiä, jotka ovat kehottaneet voimavaroja väkivaltaiseen kapinaan. Hallitus ja sen jäsenet eivät aio tehdä virhettä paisuttelemalla tilannetta tai tarjoamalla heille anteeksipyyntöjä, jota he epäonnekseen etsivät aiheuttaakseen kuolemaa ja hävitystä.
HD: Onko Haitin vallankaappauksella ja Venezuelan nykytilanteella mitään yhteistä?
RB: Nähdäkseni joitain ulkoisia elementtejä on. Vastuuttomalla tavalla ja välinpitämättömyydellä Haitin kansan itsemääräämisoikeutta kohtaan maan kärsimästä äärimmäisestä köyhyydestä tehtiin veruke omien etujen edistämiseksi sen sijasta, että oltaisiin etsitty yhdessä muiden maiden kanssa ratkaisuja saaren ongelmiin.
Minusta se näyttää yritykseltä esittää muulle maailmalle, että tämä käytäntö voi laajeta muihinkin maihin ja etenkin meidän maahamme. Koska me olemme nähneet USA:n hallituksen virkailijoiden ja heidän paikallisten mallinukkejensa toistavan, että meidän pitäisi ottaa vaaria Haitista, koska sama voi tapahtua myös täällä.
HD: Presidentti Chávez paljasti sunnuntaina, että USA aikoo sijoittaa lähitulevaisuudessa laivastoaan Venezuelan rannikolle. Onko tämä todellinen sotaa lietsova vaara?
RB: Tämä on herkkä asia, koska mielipiteelläni on paljon painoarvoa. Vastatakseni kysymykseen, tarkastelkaamme vuoden 2002 huhtikuun vallankaappausta. On kiistämättömiä todisteita siitä, että tuolloin Venezuelan aluevesirajan sisäpuolella oli yhdysvaltalaisia sota-aluksia ja –lentokoneita - jotkut jopa vain 10 mailin päässä rannikostamme Falconissa.
Curacaossa ja Bonairessa on USA:n ja Hollannin sotilastukikohtia. Sotilaana ajattelen, että he yrittävät hyödyntää Plan Colombiaa synnyttääkseen konfliktitilanteen Venezuelan ja Kolumbian välille, joka sitten toimisi syynä interventioon.
HD: Onko Kolumbian armeija valmis tällaiseen yhteistyöhön Washingtonin kanssa?
RB: En osaa sanoa, koska en voi teeskennellä keskustelleeni Kolumbian asevoimien kanssa. Olemme huolissamme, koska Kolumbia on vastaanottanut vastikään AMX-30 –taistelupanssareita Espanjasta. Espanja vähentää sotilasajoneuvojaan NATO:n suunnitelmien mukaisesti. Espanjalaiset pitävät saksalaiset Leopard –tankkinsa ja italialaiset Centaur –ajoneuvonsa. AMX-30 –panssarit ovat hyvin raskaita meidän maastoomme. Uutisointi väittää, että nämä taisteluvälineet ovat yhteydessä huumesotaan. Olen vain jalkaväen laskuvarjojääkäri, mutta minulla on paljon kokemusta. Olen johtanut maamme 4. panssaridivisioonaa. AMX-30 –tankkien käyttö on hyvin rajoitettua. Ne eivät sovi Kolumbian maastomuotoihin, mutta ne syventävät Kolumbian ja Venezuelan bolivaarisen tasavallan välistä sotilaallista epätasapainoa. Tämän lisäksi Espanjasta on tulossa vielä Dragon –tiedusteluajoneuvoja.
HD: Onko Kolumbian tankkien tarkoituksena lisätä maan sotilaallista läsnäoloa rajavyöhykkeellä?
RB: Meillä on pysyvä miehitys rajalla. Venezuelalla on aina painottanut aktiivista läsnäoloa rajalla. Me olemme olleet yli 50 vuotta varuillamme sisarkansamme Kolumbian väkivaltaisesta hengestä. Toivomme, että he pääsevät siitä eroon.
Meillä on maarajaa yhteensä 2 300 km:ä, josta 60 % on huonosti merkittyä. Se on avoinna vapaalle liikkumiselle ja pysyvälle ihmisvirralle. Toinen pointti on siinä, että yleistynyt väkivalta on synnyttänyt massiivisia väestön siirtymisiä. Tätä ilmiötä voidaan käyttää Troijan hevosena oikeuttamalla interventio Venezuelaan rauhanturvaajien toimesta.”
Kenraalin Baduelin käsityksen mukaan Venezuela voisi hyväksyä kriisitilanteessa rauhanturvaajia alueellaan, jos he edustaisivat YK:ta tai OAS:ia. ”Jos tarkastellaan Kolumbian valtiota, siellä on itse asiassa olemassa kaksi erillistä valtiota – Santa Fe de Bogotan valtio ja San Vicente del Caguan valtio (FARC). Viestintävälineissä olette kohdanneet Kolumbian tasavallan presidentin ja sen hallituksen edustajia ja voitte havaita, että väkivaltaa edistävien ryhmien johtajat ottavat vastaan sotilasparaatein valtion päämiehen.
HD: Kolumbian puolisotilaalliset joukot ovat tehneet hyökkäyksiä myös Kolumbian maaperälle.
RB: Kolumbian kansalaisia virtaa jatkuvasti maaperällemme ja he voivat naamioitua, mutta useimmiten olemme tietoisia siitä tosiasiasta, milloin Kolumbia mobilisoi joukkojaan rajan pintaan.
HD: Presidentti on sanonut, että USA:n sotilashelikopterit laskeutuivat Maiquetian lentokentälle lähelle Caracasia huhtikuun kaappauksen aikana.
RB: Muutamat ammattisotilaat, pääosin meidän ilmavoimistamme, jotka työskentelevät ilmavalvonnassa Simon Bolivarin kansainvälisellä lentokentällä havaitsivat nuo helikopterit. Joissain kaupungeissamme siviilikenttiä käyttää myös armeija. Tällainen kaksoiskäyttö säästää rakennuskustannuksia ja takaa sotilaallisen turvallisuuden. USA:n Black Hawk –helikopterien läsnäolo kaappauksen aikana Luis del Valle Carcian tukikohdassa vahvistettiin tältä perustalta.
Sisäinen horjutus
HD: Vastavallankumouksellinen liike käyttää sala-ampujia ja perinteisempiä keinoja kuten mielenosoituksissa autonrenkaiden polttamista. Mitä sala-ampujista tiedetään? Ovatko he ammattilaisia erikoisvälineineen?
RB: Neljännen panssaridivisioonaan komentajan raportin mukaan sala-ampujat ovat toimineet eräästä rakennuksesta käsin Paramacay Fortin ympäristössä Valenciassa. Tutkimuksessa käytettiin panssaroitua saksalaisvalmisteista ajoneuvoa - ei kuitenkaan tankkia. Ajoneuvoa ammuttiin ikkunoihin sala-ampujien toimesta kyseisestä rakennuksesta samanlaisilla 7.62 kaliiperin luodeilla, joita käytetään tarkka-ampujien pitkänkantaman kivääreissä. Näiden aseiden käyttö vaatii erityiskoulutusta ja niitä käyttävät ammattilaiset, joiden erityisominaisuutena on tarkkuus.”
Lyhennettynä toimittanut Matti Laitinen
Lähde: Venezuela’s Electronic News, julkaistu 5.3.2004
www.vheadline.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
