Strategiamme ei johda kapitalismiin (3/1996)

Kuuban Työntekijöiden Keskusjärjestön (CTC) 17. kongressi pidet­tiin 25.–30.4.1996 Havannassa. Keskusammattiliiton kongressia varten julkaistut tee­sit olivat jäsen- ja kansalaiskäsittelyssä tuhansilla työpai­koilla 15.1–15.3.1996. Julkaisemme ohessa osi­oita 53 tee­sin aineistosta. Ne viitoitta­vat kuuba­lai­sen ay-liik­keen ja yhteiskunnan tulevaisuuden näky­miä.

Talousuudistukset

Kuuban taloudellinen strategia on käsittänyt kahden viime vuo­den aikana lukuisia toimenpiteitä. Näitä ovat olleet mm. ulko­mais­ten investoin­tien laa­jentamismahdollisuudet, osuus­kun­ta­tuotannon perusyksik­köjen syn­nyttäminen maaseudulle, ulko­mai­sen valuutan kier­ron laillis­tami­nen, rahatalouden uudelleen­orga­ni­soiminen, vero­tus- ja ra­hoitus­järjestelmän uusiminen, mar­k­kinoi­den luomi­nen maatalous- ja teo­llisuustuotteille, yksi­tyisyrittä­jyyden kasvu, ulkomaan­kaupan hajaannuttaminen sekä valtiokon­eiston ja ministeri­öiden työskentelyn tehokkuuden kohentaminen.

Muissa maissa, joissa joudutaan tekemään samanlaisia talouden uudelleensäätelyjä kuin Kuubassa, turvaudutaan uusli­beralismiin ja kansanvastaiseen, yleisiä menoja leikkaavaan sääs­tö­politiik­kaan. Säästöt kohdistuvat järjestelmällisesti terveyden­hoi­toon, koulu­tukseen ja sosiaaliturvaan. Seuraukset ilmenevät massatyöt­tö­myy­tenä, yk­si­tyistämisinä ja työ­läisten etujen ja sosiaalisten etu­uksien huo­nontumisina. Samanaikaisesti ulkomaanvelka kasvaa, hallitus­ten riippumattomuus pienenee ja kansallinen perintö hu­penee.

Valtiosektorin osuus säilyy

Kuuban talouden perimmäisenä painopisteenä on jatkossakin val­tiosek­tori. Olennaisina perusvoimina ovat valtion yhtiöt, jot­ka ovat koko kansan omistuksessa ja osuuskunnat, joiden kol­lek­tii­vinen omaisuus kuuluu niiden jäsenille. Järjestely vastaa työ­läis­ten tah­toa ja sillä on myös ay-liikkeen ehdoton tuki.
Valtion sektori vaatii rinnalleen samanaikaisesti yhteisyrityk­siä ja eri muodoissaan ulkomaisen pääoman toimintoja, yksi­tyis-omistuslohkoa ja yksityisyrittäjyyttä, joka kasvannee e­delleen tulevina vuosina. Näillä tekijöillä on kasvava rooli kansanta­loudessamme.

Kuten muutkaan vallankumouksen voimat, CTC ja ammattiliitot eivät halua siirtymistä markkinoille, joiden sokeat lait määräisi­vät yhteiskunnassa. He pyrkivät mieluummin sellaisiin toisarvoi­siin mark­kinoihin, joilla on vissit rajansa ja jot­ka ovat ins­tru­ment­teja myötävaikutettaessa talouden ter­veh­dyt­tämiseen ja työn arvon uudelleenperustamiseen.

Kuuba ei luovu sosialismista

Kuuban taloudellinen muodonmuutos eroaa siinä muista, että se to­teute­taan valti­on tuella ja valvonnassa. Sen korkeimpana ta­voit­teena on puolus­taa vallankumouksen ja työläisten etuja. Pyr­kimyksenä on myös aloittaa sosialismin raken­tami­nen uu­del­leen, kunhan ensin vain luo­daan olosuhteet siihen.

Toinen perustavanlaatuinen ominaisuus ja takuu heidän kurssis­taan on se, että mikään heidän tekemisensä, ei tarkoita teesis­tön mukaan luopu­mis­ta Kuuban po­liitti­sis­ta perus­periaatteista tai heikennä kommunistisen puolueen joh­ta­vaa asemaa yhteiskun­nassa. He eivät aio my­ös­kään luopua historiallisista arvoistaan, kan­salli­ses­ta identiteetistään, kulttuuristaan, moraalis­taan tai kan­sansa arvokkuudesta.

Pakon sanelemaa

Teesistön mukaan työläisten ja heidän ammattiliittojensa isän­maallisuus ja luok­katietoisuus mitataan tänään suurelta osin heidän ymmärtämykses­sään maan tarpeeseen tutustua kapitalismin elementteihin ja niiden välttämättömästi synnyttämään eriarvoi­suuteen. Saman­ai­kai­sena velvollisuutenaan heillä on puolus­taa jatku­vasti vallan­ku­m­ouksen arvoja ja peri­aatteita täs­sä uu­dessa yh­teydessä.

Kuuba ei voi havitella suurempaa oikeutta, hyvin­vointia ja ta­sa-arvoa kuin sen oman kehityksen taso ja päivittäiset ponnis­tukset sallivat. Maa on saavuttanut paljon sosiaalipolitiikas­sa ja yh­teiskunnallisessa oikeudenmukaisuudessa. Menneinä vuosi­na he jopa ylittivät todellisen taloudellisen suorituskykynsä ja puto­sivat omien sanojensa mukaan usein hyvää tarkoittaviin mutta virheellisiin tasajaon käytäntöihin.

Perusturva taataan

Maan uusissa olosuhteissa eriarvoisuus on lisääntynyt. Se juon­tuu työolosuhteista, rahallisista kannustimista, mahdollisuudes­ta saada pa­rempaa palkkaa osallistumalla kysynnän ja tarjonnan säätelemille markkinoille ja pääsemällä käsiksi vapaasti vaih­dettavaan va­luuttaan.

Kuuban ay-liike tekee kaikkensa puolustaakseen: kansan oikeut­ta kattavaan ja ilmaiseen terveydenhoitoon, lasten mahdollisuuk­sia tasa-arvoiseen koulutukseen, työläisten sosiaalietuuksia, per­heiden oikeutta valtion taloudelliseen tukeen, kaikkien kuu­ba­laisten tasavertaista kohtelua lain edessä, ilman ihon väris­tä, sukupuolesta, uskonnosta tai jostain muusta syystä johtuvaa syr­jintää sekä yhtäläisesti puolustaa heidän vapauttaan ja demo­k­raattisia oikeuksiaan.

Uudistusten palveltava sosialismia

Vaihtoehtona ulkomaisen pääoman osuuden laajentamiselle olisi ol­lut käsien ristiminen ja teollisuuden halvaantumisen sallimi­nen sekä maan jättäminen ilman tuotantoa tai työllisyyttä.

Hyväksymistään investoinneista huolimatta Kuuba ei myy mai­taan ulkomai­sil­le tahoille tai luovuta niille perusvoimavaro­j­aan. Ay-liike suostuu erikoiskauden aikaisiin sellaisiin liiketoimin­tasopimuk­siin, joi­sta maa hyötyy vastaanottaminaan valuut­tatuloi­na. Ulko­maisten sijoi­tusten tulee olla lisäksi täysin alisteisia Kuuban lainsää­dän­nölle koskien etenkin työvoimaa.

Näiden muutosten ja ratkaisumallien ottaessa muotonsa Kuubassa ay-liikkeen asenteen täytyy olla peräänantamattomasti vallanku­mousta tukeva kaikissa olosuhteissa. Niin että ne toimenpiteet, jotka yhä enemmän muovaavat taloutta, palvelevat suojaten etu­päässä sen sosialistista luonnetta ja muuntuvat käytännössä tuo­tannon ja tehokkuuden kasvuksi.

Matti Laitinen

Lähde: The Militant 18.3.1996 (USA/SWP)