Venezuelan perustuslaki

Venezuelan bolivaarisen tasavallan nykyinen perustuslaki perustuu v. 1961 säädettyyn perustuslakiin. Tuolloin presidenttivaltaisen tasavallan päämiehenä toimi sosiaalidemokraatteja edustava (AD) Rómulo Ernesto Betancourt Bello.
Hugo Chávezin virkakausi presidenttinä alkoi helmikuussa 1999. Saman vuoden maaliskuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan uudistaa Venezuelan perustuslakia. Suunnitelma hyväksyttiin huhtikuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Heinäkuussa kutsuttiin kokoon Perustuslakia säätävä kokous. Sen suuri enemmistö oli Chávezin kannattajia. Elokuun lopulla kokous hajotti vastaanhangoittelevan parlamentin. Chavistat saivat ajettua lävitse 40 muutosta perustuslakiin.

Uudistuksella muutettiin kaksikamarinen parlamentti yksikamariseksi parlamentiksi, jossa on 165 jäsentä. Suoralla kansanäänestyksellä valittavan presidentin toimikausi pieni viidestä vuodesta kuuteen. Työpäivän pituudeksi määritettiin kahdeksan tuntia ja työviikon pituudeksi 44 tuntia. Äänes-tysvelvollisuus suotiin 18 vuotta täyttäneille kansalaisille.

Nykyisessä perustuslaissa on yhteensä 350 artiklaa. Laki on tällä hetkellä luonteeltaan edistyksellinen ja yleisdemokraattinen. Sen painopisteinä ovat Venezuelan kansan oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustaminen sekä kansallisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden vaaliminen. Se tunnustaa myös maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.

Siirtymävaiheen perustuslaki

Perustuslaki vaikuttaa joustavalta siirtymävaiheen perustuslailta matkalla sosialistiseen Venezuelaan. Sen vallitessa maassa on jo toteutettu maareformi ja perustettu maatalousosuuskuntia. Öljyteollisuus on otettu valtion tiukempaan hallintaan ja siitä saatuja tuloja on kohdennettu tuloksekkaasti väestön köyhimmän osan sosiaalietuuksien ja koulutuksen kohentamiseen. Koulutus ja terveydenhuolto on säädetty kaikille maksuttomaksi. Laki ei ole ollut myöskään esteenä rauhanomaista vallankumousta ja sen saavutuksia puolustavien bolivaaristen piirien ja korttelikomiteoiden syntymiseen, koska se mahdollistaa rauhan aikana siviilimaanpuolustusjärjestöjen perustamisen.

Perustuslain ydinperiaatteet (artiklat 1-9)

Artikla 1.

Venezuelan bolivaarinen tasavalta on peruuttamattomasti vapaa ja itsenäinen valtio, jonka moraalinen omaisuus ja arvot vapaudesta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä rauhasta perustuvat Vapauttaja Simón Bolívarin oppeihin. Sitoutumattomuus, vapaus, itsenäisyys, diplo-maattinen ja alueellinen koskemattomuus sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat kansan luovuttamattomia oikeuksia.

Artikla 2.

Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.

Artikla 3.

Valtion olennaisia tavoitteita ovat yksilön suojeleminen ja kehittäminen sekä yksilön aseman kunnioittaminen, kansan tahdon mukaisen demokratian harjoittaminen, rakentaa rauhaa rakastava yhteiskunta, kansan hyvinvoinnin ja vaurauden edistäminen ja tähän perustuslakiin perustuvien periaatteiden, oikeuksien ja velvoitteiden täyttämisen takaaminen.

Koulutus ja työ ovat perustavanlaatuisia prosesseja näiden tavoitteiden toteuttamisessa.

Artikla 4.

Venezuelan bolivaarinen tasavalta on hajautettu liittovaltio kuten tässä perustuslaissa esitetään. Sitä hallitaan alueellisen koskemattomuuden, yhteistyön, yhteisvastuullisuuden, läsnäolon ja jaetun vastuun periaatteilla.

Artikla 5.

Täysvaltaisuus on siirtämättömänä kansassa, joka harjoittaa sitä suoraan noudattamalla tätä peruslakia ja lainsäädäntöä sekä välillisesti käyttämällä äänioikeuttaan kansanvallan elimissä. Valtion elimet perustuvat kansan täysvaltaisuuteen ja ne ovat alisteisia kansan itsenäisyydelle.

Artikla 6.

Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus ja poliittiset elimet ovat samoin koostuvia. Niiden on oltava aina demokraattisia, osallistuvia, vaalein valittavissa, hajautettuja, vaihtoehtoisia, vastuullisia ja yhteiskunnallisesti moniarvoisia peruutettavissa olevin valtuutuksin.

Artikla 7.

Perustuslaki on korkein laki ja oikeusjärjestyksen perusta. Kaikki julkista valtaa harjoittavat henkilöt ja elimet ovat tämän perustuslain alaisia.

Artiklat 8. ja 9.

Näissä artikloissa määritellään Venezuelan kansallislippu ja –hymni ("Gloria al bravo pueblo" "Kunnia urhoolliselle kansalle") sekä maan viralliseksi kieleksi espanja. Maan alkuperäisväestön äidinkielille ja heidän kulttuuriperimälleen säädetään myös virallinen asema.

Yhteiskunnallistaloudellinen järjestelmä

Venezuelan bolivaarisen tasavallan talous perustuu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, demokratian, tehokkuuden, vapaan kilpailun, ympäristön suojelun, solidaarisuuden ja tuottavuuden periaatteille, jotka turvaavat inhimillisen kehityksen ja ovat hyödyllisiä ja arvokkaita yhteiskunnalle. Valtio liittyneenä yksityiseen oma-aloitteisuuteen edistää kansantalouden sopusointuista kehitystä luoden työpaikkoja, korkea-asteista kansallista lisäarvoa, nostaa väestön elintasoa, vahvistaa maan taloudellisista itsenäisyyttä ja takaa luottamuksen lakiin. Talouden vakaa, dynaaminen, kestävä ja jatkuva kasvu sekä vaurauden jakautuminen turvataan osallistuvan, demokraattisen ja strategisen suunnittelun avulla. (Artikla 299)

Luonnonvarat kuuluvat valtiolle

Valtio on varannut omalle kontolleen öljynjalostusteollisuuden ja muut luonnonvaroihin liittyvät operaatiot, tavarat ja palvelut. Se edistää uusiutumattomien raaka-aineiden jalostamista kehittämällä siihen tarvittavaa teknologiaa ja investoimalla siihen, luomalla uusia työpaikkoja ja taloudellista kasvua sekä suomalla kansalle vaurautta ja hyvinvointia.

Kohti omavaraista elintarviketuotantoa

Valtio edistää kestävää maataloutta maaseudun kehittämiseksi ja turvatakseen väestölle ravinnon saannin. Se varmistaa ruoan riittävän ja vakaan saatavuuden kuluttajille. Elintarvikehuolto toteutetaan ensisijaisesti kehittämällä maan omaa maatalous- ja elintarviketuotantoa sekä kalastuselinkeinoa, koska omavarainen ravintotuotanto mielletään elintärkeäksi kansalliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Valtio on valmis satsaamaan tähän asiaan reilusti varoja ja teknistä apua, kohentamaan infrastruktuuria sekä työvoiman koulutusta ja myös vuokraamaan viljelyskelpoisia maita.

Maaseutua kehitetään luomalla sinne työpaikkoja ja viljelijäväestön asemaa parannetaan takaamalla sille asianmukainen hyvinvoinnin taso. Perustuslain mukaan talonpojat ja muut maataloustuottajat ovat oikeutettuja omaan maahan. Bolivaarinen valtio suojelee sekä yhteis- että yksityisomistusta turvatakseen maataloustuotannon.

Teollisuus ja yritystoiminta

Valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua.

Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa (Artiklat 308-309). Matkailualalla nähdään olevan myös suuri merkitys Vene-zuelan tulevalle kehitykselle.

Matti Laitinen

Lähde: CONSTITUTION OF THE BOLIVARIAN REPUBLIC