Sosialismin rakentaminen Venezuelassa


Chileläinen Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa.

Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970-73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Nykyisin hän elää ja asuu Venezuelassa. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. Seuraava artikkeli perustuu hänen 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistuun haastatteluunsa.

”Venezuelassa sosialismin julistaminen ei ole mitään muuta kuin nimen antamista niille monille asioille, joita tässä maassa on jo ilmennyt. Kaikki nämä asiat ovat olleet pääoman logiikan vastaisia. Ne ovat perustuneet humaanin solidaarisuuden logiikkaan.”

Uudistuskampanjat

Marta Harneckerin mukaan yhteiskunnalliset uudistuskampanjat alkaen Mission Barrio Adentrosta, joka toi terveydenhuollon Caracasin köyhimpien pariin, ovat ulottuneet nyt myös koskemaan venezuelalaisia, jotka ovat jääneet perinteisesti koulutusjärjestelmien ulkopuolelle Mission Robinson (lukutaitokampanja), Mission Ribas (lukio-opetus) ja Mission Sucre (yliopisto-opetus). Muut kampanjat on kohdistettu intiaaniväestön kurjuuden voittamiseksi (Mission Guicapuro) ja taisteluun talonpoikien oikeudesta maahan (Mission Zamora).

Joulukuussa 2002 tapahtuneen yleislakon aikana Chávezin hallitus huomasi haavoittuvuutensa ja elintarvikeomavaraisuuden merkityksen. Kun kaikki elintarvikkeet olivat yksityisen sektorin hallinnassa, se kykeni kontrolloimaan yhteiskunnallista tilannetta nälän avulla. Tämän johdosta yksi kaikkein tärkeimmistä kampanjoista Venezuelassa on tällä hetkellä Harneckerin mukaan Mercal. Sen puitteissa kansalle tarjotaan ruokaa hinnalla, joka ei muodostu kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, vaan on jopa 40 % alle markkinahintojen.
Kansalliselle tuotannolle on myös yritetty perustaa omaa verkostoa ostamalla tuotteita osuuskunnilta. Yksi ongelmista on osuuskuntien kohtaama kilpailu kapitalististen markkinoiden kanssa. Tätä vaikeutta on kompensoitu valtion toreilla, jotka ostavat tuotteensa kansalle ja myyvät niitä heille alle markkinahintojen. Prosessin tavoitteena ei ole voiton tuottaminen.

Osallistuva demokratia

Bolivaarisen vallankumouksen eräitä suurimpia ongelmia ovat peritty valtiokoneisto ja ihmisten perimät tottumukset ja tavat. Yrittäessään muuttaa valtiota ja kapitalististen markkinoiden logiikkaa bolivaarinen vallankumous on taistellut korvatakseen ns. edustuksellisen demokratian todellisella osallistuvalla ja osallistumista kannattavien demokratialla, jossa ihmiset alkavat hallita omaa elämäänsä, yhteisöään ja maataan.

Harneckerin selvityksen mukaan Chávezin hallitus on myös edistänyt yhteisökomiteoiden perustamista käydäkseen käsiksi ongelmiin terveydenhuollossa, koulutuksessa, urheilussa ja muissa pulmakysymyksissä. Komiteat työskentelevät läheisessä yhteistyössä em. uudistuskampanjoiden kanssa. Terveyskomiteat on yksi oiva esimerkki tästä. Ne työskentelevät kuubalaisten lääkärien kanssa Missio Barrio Adentrossa auttamalla yhteisöjen väestölaskennassa ja rohkaisemalla sellaisia sairaita käymään paikallisella lääkärillä, joilla ei ole ollut aikaisemmin varaa moiseen.

Paikallisdemokratiaa

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä järjestäytyneiden yhteisöjen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Ajatuksena on, että yhteisöillä olisi 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen yksi ainoa kehityssuunnitelma, joka koskee terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa.

Harneckerin mielestä on tärkeää, että Venezuelassa muodostetaan yhteisöllisiä neuvostoja 200-600 perheestä koostuviin pieniin yhteisöihin kaupunkialueilla ja vastaavasti paljon pienempiä maaseudulla. Kyseisten neuvostojen puhemiehet toimivat yhteisöjensä edustajina CLPP-neuvostoissa.

Vallankumouksen johtaminen

Yleistä osallistumista lisäämällä autetaan lujittamaan ja laajentamaan vallankumousprosessia ruohonjuuritasolla. Osanottoa helpottamalla voidaan luoda myös kokonainen uusi johtajien sukupolvi. Kansan on opittava olemaan oma itsensä ja sen on osoitettava käytännössä kyvykkyytensä johtaa tätä prosessia.

Harneckerin arvion mukaan Venezuelan vallankumousprosessin suurin heikkous on poliittisen instrumentin puute. Erilaiset puolueet ja erilaiset johtajistot eivät ole kyenneet yhdentymään reaalisella tavalla. Ne ovat liian huolestuneita omien ryhmiensä intresseistä. Viides Tasavalta –liikkeellä (MVR) on iso sisäinen ongelma, kun se yrittää määräillä koko liikettä johtoasemallaan. Se on enemmistöpuolue. Tällainen ei ole mitään jalomielisyyttä. Ongelmia ei ilmene niin paljon MVR:n huippujohdossa, joka ymmärtää, että on välttämätöntä suoda ja luoda tilaa myös sen liittolaisille. Koska MVR sinänsä koostuu useista erilaisista ryhmistä, sen johdon on reagoitava myös kunkin ryhmän vaatimuksiin.

Hugo Chávezin asema vallankumouksessa

Harnecker uskoo, että ”ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.”

Matti Laitinen